sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Pizza Margherita



Millainen on hyvä pitsa? Oikeita vastauksia tähän kysymykseen on paljon. Voit tehdä pitsan jossa on runsaasti täytteitä ja makuja. Toinen vaihtoehto on tehdä aito, yksinkertainen pitsa, ja panostaa muutaman raaka-aineen laatuun. Emme ole mitään pitsapuristeja. Känkkykin kelpaa. Aina pitsaa ei tarvi tehdä italialaisten sääntöjen mukaan, mutta tänään teki mieli jotain yksinkertaista ja tomaattista.

Hyvin tehtynä pizza margherita on muutaman maun suussasulava sinfonia. Hyvän tomaattikastikkeen makeus, buffalo-mozzarellan kermaisuus ja raikkaus, basilikan ja laadukkaan oliiviöljyn ruohoisuus sekä ohuen pohjan rapeus ja lievä palaneen maku saavat suun virneeseen. Mamma mia!

Kesällä kun tomaatit ovat maukkaita, makeita ja edullisia valmistin ja pakastin ison satsin tomaattikastiketta tuoreista tomaateista käytettäväksi pitsoihin, pastoihin jne, mutta nyt helmikuussa kaikki rasiat on käytetty ja piti keittää lisää. Talvella ei tietenkään kannata käyttää kalliita ja mauttomia tuoreita tomaatteja vaan käytetään tomaattisäilykkeitä.



Muutamia tomaattisäilykkeitä oli kaappiin kertynytkin. Tänään kun tomaattikastike näyttelee niin keskeistä roolia käytettiin vain laadukkaampia luomu- ja Mutti-säilykkeitä. Keitin säilykkeistä taas ison kattilallisen kastiketta pitsalle ja pakastimeen. Isoon kattilaan oliiviöljyyn kuullottumaan sipulia ja valkosipulia, perään tomaattisäilykkeitä ja reilusti oreganoa. Pari tuntia poreilua, suolaa ja pippuria.

Ohut pitsapohja leivottin durum- vehnäjauhoista ja oliiviöljystä. Pitsalle levitettiin kastiketta ja reilusti buffalo-mozzarella siivuja. Pitsa pitää paistaa mahdollisimman kuumassa uunissa. Niin kuumassa kuin uunista lähtee. Kun se näyttää sopivalta: reunassa ja juustossa tummia kohtia, on pitsa valmis. Päälle tuoretta basilikaa ja maun mukaan hyvää oliiviöljyä.

Tunnisteet: , , , ,

maanantaina, helmikuuta 04, 2008

Ojingo Bokum

Ravintola Do Hwa

Ravintola Do Hwa:n Ojingo Bokum



Näytä suurempi kartta

Do Hwa on New Yorkilaiseen tyyliin sovitettu korealainen ravintola. Nykiläisellä pienelläkin ruokaravintolalla kuuluu olla baari jossa odotellaan pöytään pääsyä. Baarissa on tietenkin myös vain janoisia ja niitä jotka eivät tehneet pöytävaraustaan ajoissa ja syövät baaritiskillä.

Se on oikein mukavaa. Tiskillä syödessä tulee usein juttuun muiden baarissa olijoiden kanssa ja baarimikolla saattaa olla aikaa palvella paremmin kuin varsinaisilla tarjoilijoilla salin puolella.

Lentokoneesta tullessa on usein nälkä ja illallinen ruokajuominen pitää sopivasti hetken hereillä ennen kuin on aika painua pehkuihin. Ystäväni suositteli tätä korealais-ravintolaa juuri Suomesta työmatkalle kaupunkiin saavuttuani. Pöytävarausta meillä ei tietenkään ollut, joten tiskille syömään. Porukkaa pyörii ympärillä ja amerikkalaiseen tyyliin paikka on meluisa ja ravintolassa soitetaan myös musiikkia. Ei ole ollenkaan tavatonta että nykiläisessä ruokaravintoloissa on DJ. Rauhallisella suomalaisella kestää hetken että pääsee tämän mantereen rytmiin. Tulista kimchiä ja kylmää olutta... aah! Näillä lääkkeillä jetlag paranee.

Eniten tuosta illasta jäi kuitenkin mieleen Do Hwan ruoka jonka nimi on Ojingo Bokum, joka on seepiaa ja/tai kalmaria kasvisten ja chilikastikkeen kanssa. Aikaisemmin en ollut kyseistä ruokaa maistanut, vaikka Helsingissäkin sitä on tarjolla Korea Housessa. Helsingissä halusin että Kissakalakin saa maistaa tätä NYC:n herkkua ja otin Googlella reseptin selville. Stokkalla oli sopivasti tuoreita kalmaria, ja kalatiskin mies puhdisti meille 4kpl sisälmyksistä.

Tuossa linkin takana olevassa reseptissä käskettin laittaa ruokaan 2 squids, mutta laitoin 4 kalmaria, joka oli oikein sopiva 2:lle henkilölle. Resepti toimi todella hyvin. Itse tehty oli ainakin yhtä hyvää kuin Do Hwa:ssa. Wokki sihisi tulikuumana ja kasvikset pikapaistuivat kauniisti. Kalmarista ei tullut sitkeää vaan silkkistä ja suussa sulavaa. Chilikastike levisi kauniisti ja maustoi kaiken seesamisella tulisuudella. Kaunistakin ruoasta tuli.

Mustekalan Ojingo Bokum

Tunnisteet: , , ,

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Kreikkalainen kaalisalaatti ja appelsiinilla maustetut lihapullat tomaattikastikkeessa





Minkälaisia lihapullia tiedät? Mummon lihapullat, ruotsalaiset, espanjalaiset, italialaiset, turkkilaiset... Lihapullat ovat yksi niistä ruoista joista jokaisella kansalla tuntuu olevan oma versionsa. Tänä sunnuntaina kokkailtiin erästä kreikkalaisten pullien versiota, jossa erityistä on appelsiinilla maustettu taikina, ja salvialla maustettu kastike. Pöydässä pitää olla paljon vaaleaa leipää, jolla herkullinen kastike koetetaan imuroida lautaselta. Lisäksi teimme talvista, raikasta ja kirpeää kreikkalaista kaalisalaattia.

Ohjeet Rena Salamanin loistavasta Kreikkalainen Keittiö-kirjasta.

4 annosta

500g jauhettua naudan- tai lampaanlihaa
1 raastettu sipuli
1 kevyesti vatkattu muna
0,5dl lyhytjyväistä riisiä
3rkl silputtua
sileälehtistä persiljaa
1/2 appelsiinin kuori hienoksi raastettuna ja lisää
appelsiinia koristeeksi (haluttaessa)
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Kastiketta varten
4rkl neitsytoliiviöljyä
1 sipuli ohuina renkaina
3-4 tuoretta salvianlehteä ohuina suikaleina
400g säilyketomaatteja
300ml lihalientä tai kuumaa vettä

1. Laita jauheliha kulhoon ja lisää sipuli, muna, riisi ja persilja. Mausta raastetulla appelsiininkuorella, suolalla ja pippurilla. Sekoita kaikki ainekset hyvin ja muotoile seoksesta pyöryköitä tai pieniä makkaroita.

2. Valmista kastike. Kuumenna öljy laakeassa pannussa, johon lihapyörykät mahtuvat vierekkäin. Kypsennä sipuliviipaleita, kunnes ne alkavat muuttua kullanruskeiksi. Lisää salvia ja sitten tomaatit ja riko ne puukauhalla.

3. Anna hautua muutama minuutti ja lisää sitten lihaliemi tai vesi ja kiehauta. Asettele pyörykät varovasti kastikkeeseen. Pyöritä pannua, jotta pyörykät peittyvät kastikkeeseen. Lisää mausteet, laita kansi päälle ja anna hautua noin 30 minuuttia kunnes kastike on paksua. Voit ripotella päälle vähän appelsiininkuorta koristeeksi. Tarjoile pyöryköiden kanssa runsaasti rapeakuorista leipää kastikkeen pyyhykimistä varten.


Kreikkalainen kaalisalaatti tehdään leikkaamalla kaalista mahdollisimman ohuita viipaleita, ja lisäämallä mustia oliiveja ja kastike, jossa hyvää oliiviöljyä, sitruunamehua, murskattu valkosipulinkynsi, persiljaa ja suolaa.

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Spätzeliä ja herkkusieni-, pinaatti- ja kinkkukastiketta.



Huomasin että lähikauppaan oli ilmestynyt eksoottisia saksalaisia pastatuotteita, ja pakkohan niitä oli ostaa. Sunnuntaina innostuimme niitä sitten kokkailemaan. Resepti kaivettiin netistä, ja kun aina pitää olla mahdollisimman äkta, niin mikään englannin- tai suomenkielinen resepti ei tietenkään kelvannut. Suomensimme alkuperäiskielisen reseptin olemattomalla saksankielentaidoillamme. Lopputulos oli herkullinen ja raikas kermasta ja kinkusta huolimatta. Tässä ohje:

4 Annosta

400 g Saksalaisia nuudeleita / spätzleä
Puntti kevätsipulia hienkoksi hakattuna
Öljyä
Voita
Kinkkua (käytimme saksalaista kevyesti ilmakuivattua) pieneksi kuutioituna
Jauhoja suurustamiseen
250 g tuoreita herkkusieniä
Pinaattia
1 kynsi valkosipulia hienoksi hakattuna
Kasvisliemikuutio
1/4 l Vettä
1/8 l Valkoviiniä
2,5 dl Kermaa
Suolaa, Pippuria

Kuumennä öljyä ja voita kattilassa. Kuullota siinä kevätsipulia, valkosipulia, kinkkua, herkkusieniä, kunnes herkkusienet ovat pehmenneet. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja kiehuta 2 minuuttia. Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan al dente:ksi. Lisää kastikkeeseen kerma, valkoviini ja pinaatti. Mausta suolalla ja pippurilla. Jos kastike saisi olla mielestäsi paksumpaa, suurusta. Keittele muutama minuutti, ja kun nuudelit ovat al dente, valuta ne ja lisää kastikkeeseen.

lauantaina, syyskuuta 09, 2006

Mustekala is back!

Mustekalan ja Kissakalan elämä heittäytyi kiireiseksi ja bloggailu meinasi jäädä kokonaan. Tässä kuitenkin makupaloja viimekuukausilta.


New York - Nuudelisoppa ravintola Soba Ya:ssa


New York - Kalaa ja riisiä Soba Ya:ssa


Los Angeles - Tarjottimellinen katkarapuja San Pedrossa.


Malaga - Äyriäisnuudelit ravintola Antonio Martinissa.


Los Angeles - Grand Central Market. Burrito oli mehukas!


Berliini - Vietnamilainen tulinen ja hedelmäinen keitto ravintola My Little Hanoissa


Berliini - Lammaslihapullatagine ravintola Kasbahissa.


Berliini - Panimoravintolan omaa olutta ja tulikuuma juuri keitetty pretzel Alexanderplatzilla.

tiistaina, huhtikuuta 18, 2006

Bobotie


Sk Gourmet 03/05:
Bobotie
(mausteinen lampaanjauhelihapaistos)
(alkuruokana 10:lle)

2 hienonnettua sipulia
4 hienonnettua valkosipulinkynttä
1 hienonnettu tuore chili
2-3rkl öljyä
1 rkl curryä
1kg lampaanjauhelihaa
2-3 viipaletta maidossa liotettua vaaleaa leipää
suolaa, pippuria
1 1/4 dl valkoviinietikkaa
1 rkl sitruunanmehua
1 tl fariinisokeria
2rkl hedelmächutneytä
12 kuorittua mantelia
3 munaa
1 1/4 dl maitoa
5 laakerinlehteä

Kuullota sipulit, valkosipuli ja chili kevyesti pannulla ja lisää curry. Kuullota hetki. Lisää jauheliha ja paista liha melkein kypsäksi. Sekoita kuivaksi puristettu leipä joukkoon.

Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää etikka, sitruunanmehu, sokeri ja chutney. Nostele seos yhteen isoon vuokaan tai annosvuokiin. Painele pintaan mantelit.

Vatkaa munat kevyesti ja sekoita maidon joukkoon. Kaada munamaito vuokiin. Asettele laakerinlehdet päälle. Paista 165-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Tarjoa raikkaan salaatin tai marjahillokkeen kanssa.

Eteläafrikkalaiseen ruokaan minulla ei ole sen kummempaa henkilökohtaista kosketusta. SK-gourmetissa oli taannoin bobotie-ohje jota päätimme kokeilla. Tulos oli erittäin ruokaisa ja mielenkiintoinen. Lihaisa laatikkoruoka maistui makealta, kirpeältä, hedelmäiseltä ja lampaanlihalta samaan aikaan. Jopa ohjeessa käytetty fariinisokeri antoi oman selvän ja tunnistettavan säväyksensä ruokaan, vaikka ensin epäilinkin onko syytä käyttää juuri sitä. Tämä on raskasta ja täyttävää ruokaa, joten tarjoa sopivankokoisia annoksia ja raikasta salaattia

Pääsiäisen vietimme Berliinissä jossa tuli juo- ja syöpöteltyä monenlaisissa paikoissa. Raportteja ja kuvia luvassa!

keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006

Kissakalan Helsinki: Reilua kuluttamista

Pyrin tekemään kuluttaessani eettisiä valintoja. Motivaationi eettiseen kuluttamiseen nousee halusta ihmisten, luonnon ja eläinten hyvinvoinnin takaamiseen, nimenomaan tässä järjestyksessä. Ihmisoikeudet, tasa-arvo, köyhyyden poistaminen, lapsityön vastustaminen jne. ovat ykkössyy. En ole kasvissyöjä, mutta suosimme kotona kasvisruokaa (mikä ei kyllä tässä blobgissa näy, koska kirjoitamme usein viikonlopun lihakekkereistä). Syy kasvisten suosimiseen on se raaka tosiasia, että yhden eläinproteiinikilon tuottamiseen tarvitaan keskimäärin kymmenen kasviproteiinikiloa ja jopa 100 000 litraa vettä! Kasvisruoalla voitaisi ruokkia kaikki nälkäiset, jos me länsimaiset vähentäisimme lihan mussuttamistamme. Ja huom! vähentäisimme, ei tarvitsisi välttämättä lopettaa kokonaan. Suurempia muutoksia saadaan aikaan silloin kun suuret massat muuttavat tottumuksiaan edes vähän, kuin silloin jos pieni vähemmistö kuluttaa täysin puritaanisen ”oikein”.

Lisäksi lihantuotanto kuormittaa luontoa ja tuotantoeläinten olot ovat karmeita. Pyrimme ostamaan luomulihaa, joka kuluttaa vähemmän luontoa ja joka takaa eläimille tasokkaammat olot. Luomukananmunat ovat ehdoton juttu jo makunsakin takia. Halpoja tehomunia ei ole jääkaapissamme näkynyt vuosikausiin. Luomumaitoa emme käytä laktoosivamman takia. Suosimme mahdollisimman paljon myös muita luomutuotteita, joita on nykyään hyvin saatavilla ainakin täällä Helsingissä. Vähintäänkin käytämme aina luomujauhoja, -hiutaleita jne, joita saa joka kaupasta ja, jotka eivät ole edes paljoa kalliimpia. Luomun käyttäminen on erityisen inspiroivaa täällä Helsingissä. Taas kesällä pyrin uintiretkelle Pihlajasaareen ja taas kerran vesi on levämössöä. Kyllä omankin maataloutemme päästöillä on vaikutusta Itä-meren tilaan.

Erityisen lähellä sydäntäni ovat Reilun kaupan tuotteet, juuri ihmisoikeuksien ja taloudellisen tasa-arvon vuoksi. Jos kaupassa ei ole Reilua kahvia tai banaaneja jätän ostamatta ne kokonaan. Eikä tuo toinenkaan kyllä Juhla mokkaa meille kotiin kanna. Onneksi Reiluilla tuotteilla on hyvä saatavuus nykyään. Seuraavassa muutama suosikkini Reilujen tuotteiden joukosta.

Olemme kumpikin vaaleapaahtoisen suomalaisen kahvin ystäviä (niin epätrendikästä kuin se onkin) ja olemme mieltyneet Meiran Cafe Originaaliin, joka on hyvä peruskahvi ja 100% Arabicaa. Tummapaahtoistakin Reilun kaupan kahvia on siis saatavilla, samoin kuin espressoa. Hedelmistä banaani on ehdoton, oikeasti maukkaampi kuin suurkilpailijansa. Appelsiinien taso vaihtelee koska tulevat eri vuodenaikoina eri maista ja koska ne pakataan kilon pusseihin (osa saattaa olla mätiä). Yleensä appelsiinit ovat olleet todella makeita ja hyviä, ei häivääkään mauttomuudesta tai kitkeryydestä. Alara-merkkinen Reilu-mysli (sitä saa mm. Stockalta) on hyvää ja hintansa väärtiä, koska siinä ei ole olenkaan täytteenä vehnää.


Juuri poimittuja kahvimarjoja.

Reilun kaupan ja luomutuotteita on siis hyvin saatavilla tavallisista ruokakaupoista, eli kysymys on todella vain valinnasta. Seuraavassa muutama erityisen hyväksi toteamani kauppa. Hyvä Reilujen tuotteiden valikoima on Reilun kaupan tähdessä Kurvissa, josta saa myös muissa maissa sertifioituja tuotteita ja maailmankauppatuotteita. Ruohonjuuressa on hyvät valikoimat sekä Reilua että luomua, se ei vain oikein sijaitse reitilläni, mutta muuttaa kuulemma Kamppiin. Luomulihaa saa mielestäni ylivoimaisesti parhaiten Hakaniemen hallista. Melko hyvä luomulihavalikoima on myös Stockalla, josta ostimme esim. tuossa alempana olevassa jutussa laitetun sisäfileen luomuna. Itse asioin mielelläni myös Bulevardin S-marketissa, jossa on hyvin Reiluja tuotteita ja luomuvihanneksia. Tässä nyt vain muutama mainitakseni, nämä olivat lähinnä sellaisia jotka osuvat hyvin omalle reitilleni. Kuulen mielelläni lisää vinkkejä hyvistä kaupoista!

Eräs tuttuni, joka on tehnyt todella mahtavaa työtä Reilun kaupan puolesta on todennut: ”Eettisessä kaupankäynnissä lähtökohtana on ihminen – ei raha. Kun menemme kauppaan ja otamme käteen tuotteen, vaikkapa kahvipaketin, muodostuu siitä katkeamaton ketju ihmiskäsiin. Käsiin, jotka on muokannut pellon, istuttanut siemenen, huolehtinut taimesta, kastellut ja lannoittanut sitä ja odottanut että pensas saavuttaa satoiän. Sitten on poiminut sadon käsin, kuorinut, pessyt ja kuivannut ne. Lopuksi on pakannut pavut säkkeihin ja kuljettanut satamaan. Sama pätee jokaiseen kaupan hyllyn tuotteeseen. Millaisen palkan olen valmis maksamaan tästä kaikesta työstä? Millaiset työolot haluan suoda hänelle tai mitä haluan hänen lapsilleen? On tärkeää huomata meille kaikille kuuluvan kuluttajan vastuu!”


Nicaragualainen Reilun kaupan kahvinviljelijä Juan Mora ja hänen vaimonsa Esmeralda Martinez. copyright: Reilun kaupan edistämisyhdistys / Raisa Karjalainen

Reilun kaupan tähti: Hämeentie 48, www.reilunkaupantahti.fi
www.reilukauppa.fi
www.repu.fi

maanantaina, huhtikuuta 03, 2006

Karjalanpiirakoita, ihan itse!



Vaikka minulta löytyykin karjalaisia sukujuuria ja vaikka nykyisessä työssänikin askartelen karjalaisen kansankulttuurin parissa, en ollut vielä kertaakaan leiponut karjalanpiirakoita ihan itse. Ihan itse tarkoittaa tässä tapauksessa ilman äitini tai mummoni seuraa.

Täytyy näin heti alkuun todeta, että piirakoiden leipominen oli odotettua helpompaa. Ohje, jota käytin tällä kertaa löytyi Martoilta. Piirakkapulikan ostin Harjavallasta markkinoilta, se maksoi kokonaista kolme euroa!

Ensin valmistin riisipuuron ja laitoin sen jäähtymään. Puuron voi keittää paketin kyljessä olevan ohjeen mukaan, siihen en ainakaan minä tiedä mitään erityisiä niksejä. Sen olen kuitenkin huomannut, että jos käyttää kuten minä Hyla-maitoa kannattaa laittaa vähän reilummin suolaa. Hyla-maitohan on makeaa ja varsinkaan piirakoihin ei mielestäni vähänkään makea puuro käy. Tein puuroa 1,5 litraa (maitoa 1,5 l).

Puuron jäähtyessä valmistin kuoritaikinan: 3 dl vettä, 2 dl vehnäjauhoja, 6 dl ruisjauhoja, 2 rkl öljyä ja 1 tl suolaa, nämä ainekset vain vaivataan yhteen ilman sen ihmeempää kikkailua. Taikinasta muotoillaan tanko, josta leikataan sopivia palasia. Palaset taputellaan kiekoiksi ja pistetään muovin alle kasoihin odottamaan kaulitsemista. Muovi estää taikinaa kuivumasta. Leipoessa saa käyttää todella paljon ruisjauhoa, taikina on todella tarttuvaista. Kasatessa kiekkoja ja myöhemmin valmiita kuoria kannattaa väliin heittää runsaasti jauhoja. Sitten vain kaulitsemaan sopivia soikeita ja ohuita kuoria. Kokeilimme perinteisen puikulan lisäksi kuorien prässäystä myös pastakoneella, mutta en kokenut sitä erityisen käteväksi. Pastakoneella tulee kyllä helposti todella ohuita kuoria, mutta samalla myös liian suuria (eli olisi pitänyt käyttää vähemmän taikinaa). Perinteisen pulikan käytössä on parempi tunnelma ja käsillä tekemisen meininki.


Sitten rypyttämään! N. reilu ruokalusikallinen puuroa kuorelle ja rypyttämään. Tyyli on vapaa! Paistoin piirakoita kiertoilmauunilla 250 asteessa n. 15 minuuttia. Valmiit piirakat sivelin ihan ehtalla voilla ja laitoin leivinpaperin ja keittiöliinan alle hetkeksi pehmenemään. Hyvin onnistuneita piirakoita tuli! Parahaimpiinkin kaupan piirakoihin käytetään selvästikin liikaa vehnää, koska ovat niin vaaleita itse tehtyihin verrattuna.


Karjalanpiirakat tuntevat kaikki, muuta karjalaisia leivonnaisia on paljon muitakin. On pyöröjä, vatruskoita, sultsinoita ja kokkosia vain muutamia mainitakseni. Joten kokeilut jatkuvat varmasti tukevaisuudessa.

sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006

Cava-risotto ja tryffeleitä, vaniljalla ja balsamietikalla kiillotetut naudan sisäfileepihvit



Launtaina kokkailtiin isolla kädellä. Eturuoaksi teimme Cava-risoton. Keitimme ensin sieniliemen. Pienin paketillisen tummia herkkusieniä, kokonaisen purjon ja pari keltasipulia. Freesailin sipuleja ja sieniä, ja kaadoin päälle pari litraa vettä. Keitimme lientä kokoon tunnin.

Liemen valmistuttua panin kattilaan ison köntin voita sulamaan ja paistelin siinä hetkisen arborio-riisiä. Lisäilin keittämäämme sienilientä risottoon pari desiä kerrallaan ja aina kun mössö kuivahti, kaadoin lisää lientä. Näin keittelin risottoa noin 14 minuuttia. Viimeisenä liemiannoksena lisäsinkin pari desiä cavaa, Segura Viudasta, joka on muuten erittäin hyvää ja laatuunsa nähden kohtuuhintaistakin. Viimeistelyyn vielä hieman kermaa ja voita. Maustoimme risoton valkopippurilla sekä suolalla. Annosten päälle viipaloitua tryffeliä ja pieni timjaminoksa.

Tuli muuten aika hyvää. Itse keitetystä sieniliemestä sekä cavasta tuli ällistyttävän hienostunut maku. Normaalisti laitan risottoihin roimasti parmesaania, mutta tässä vahva ja suolainen parmesaani olisi ehkä ottanut ylivallan cavan, sienten ja tryffelien hienostuneista mauista. Risoton kanssa nautimme samaa Segura Viudasta.



Pääruoaksi teimme vaniljalla ja balsamietikalla kiillotetut naudan sisäfileepihvit. Ohje on italialaisen viinietikkavalmistaja Fattorie Giacobazzin ohjevihkosesta ja lainaan sitä tähän suoraan:

4 naudan sisäfileetä a 200g
2 murskattua valkosipulinkynttä
vastajauhettua mustapippuria
2rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
2dl italialaista punaviiniä
1dl häränlientä (Erasco tai vasikkafondi)
1 halkaistu vaniljatanko
2 rkl balsamietikkaa
suolaa
1 rkl voita
200g salaatinversoja

Hiero fileepalat valkosipulilla ja mausta pippurilla. Kuumenna öljy paistinpannussa, ruskista liha molemmin puolin ja laita 150-asteiseen uuniin odottamaan kiillottamista.

Kaada pannuun viini ja liemi. Lisää halkaistu vaniljatanko ja siitä veitsen kärjellä kaavitut mustat siemenet. Anna liemen kiehua hiljalleen, kunnes neste on tiivistynyt ja liemessä on vopimakas vaniljan maku. Lisää joukkoon balsamico ja voinokare. Tarkista maku suolalla ja pippurilla. Ota uunista fileepihvit ja kääntele niitä voimakkaassa balsamico-vaniljaliemessä. Tarjoile fileepalat viipaloituna salaattiversojen ja kiiltävän kastikkeen kanssa.
Balsamico kiillottaa lihan kauniisti. Kastike on paksuuntunutta, kiiltävää ja tummaa. Punaviinin ja vaniljan maut pelaavat todella odottamattomalla tavalla yhteen ja tekevät tästä ruoasta erittäin juhlallisen.

Aina kun mahdollista, ostamme luomulihaa. Luomutuotteet maistuvat yleensä paremmilta ja niistä tulee hyvä mieli. Tietää että eläintä on kohdeltu hyvin, se ei ole massatuotettu ja että se on syönyt luonnollisempaa ruokaa. Nytkin liha oli luomua. Sillä on toki hintansa: 600g tätä lihaa maksoi 27€. Yleensä emme syö lihaa viikolla ollenkaan, joten moinen törsäys sallittakoon viikonlopun kunniaksi.

Joimme italialaisen viinin sijasta Floridasta ostamaani Kalifornialaista pinot-noiria. Viini oli tosi lihaisaa, marjaisaa ja olin myös erottavinani vaniljan makua, vaikka suuni saattoikin tehdä tepposet kun kastikkeessakin oli vaniljaa. Jälkkäriksi söimme tummaa italialaista suklaata ja joimme kroatialaista kirsikkalikööriä.

Tässä vaiheessa pääkin alkoi olla jo hieman pyörällä ylenpalttisista mauista ja juomista!

sunnuntaina, maaliskuuta 19, 2006

Grillattu entrecote, bataattia sekä chimichurria



Vaihteeksi kasvis- ja kalaruokien väliin on mukava saada kunnon lihaa. SK Gourmet-lehti ja Anna Doughboy-blogista saivat meidät innostumaan kokkaamaan argentiinalaishenkisen illallisen. Teimme chimichurrin etukäteen Annan (www.taikinapoika.com) ohjeen mukaan. Keitimme pari minuuttia bataattiviipaleita hieman suolatussa vedessä. Grillasin sitten grillipannulla sekä keitetyt bataattiviipaleet että suolatut, pippuroidut ja chilitetyt entrecotet.

Illan kokkailut onnistuivat mainiosti. Bataatin mieto maku ja makeus toimivat hyvin suolaisen pihvin kanssa, vaikka minulla ei tosin ole aavistustakaan syödäänkö Argentiinassa grillattua bataattia. Chimichurri oli niin hyvää että holvasimme koko valmistamamme satsin yhdellä kertaa pihveillemme. Seuraavalla kerralla teemme kerralla enemmän.