tiistaina, huhtikuuta 18, 2006

Bobotie


Sk Gourmet 03/05:
Bobotie
(mausteinen lampaanjauhelihapaistos)
(alkuruokana 10:lle)

2 hienonnettua sipulia
4 hienonnettua valkosipulinkynttä
1 hienonnettu tuore chili
2-3rkl öljyä
1 rkl curryä
1kg lampaanjauhelihaa
2-3 viipaletta maidossa liotettua vaaleaa leipää
suolaa, pippuria
1 1/4 dl valkoviinietikkaa
1 rkl sitruunanmehua
1 tl fariinisokeria
2rkl hedelmächutneytä
12 kuorittua mantelia
3 munaa
1 1/4 dl maitoa
5 laakerinlehteä

Kuullota sipulit, valkosipuli ja chili kevyesti pannulla ja lisää curry. Kuullota hetki. Lisää jauheliha ja paista liha melkein kypsäksi. Sekoita kuivaksi puristettu leipä joukkoon.

Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää etikka, sitruunanmehu, sokeri ja chutney. Nostele seos yhteen isoon vuokaan tai annosvuokiin. Painele pintaan mantelit.

Vatkaa munat kevyesti ja sekoita maidon joukkoon. Kaada munamaito vuokiin. Asettele laakerinlehdet päälle. Paista 165-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Tarjoa raikkaan salaatin tai marjahillokkeen kanssa.

Eteläafrikkalaiseen ruokaan minulla ei ole sen kummempaa henkilökohtaista kosketusta. SK-gourmetissa oli taannoin bobotie-ohje jota päätimme kokeilla. Tulos oli erittäin ruokaisa ja mielenkiintoinen. Lihaisa laatikkoruoka maistui makealta, kirpeältä, hedelmäiseltä ja lampaanlihalta samaan aikaan. Jopa ohjeessa käytetty fariinisokeri antoi oman selvän ja tunnistettavan säväyksensä ruokaan, vaikka ensin epäilinkin onko syytä käyttää juuri sitä. Tämä on raskasta ja täyttävää ruokaa, joten tarjoa sopivankokoisia annoksia ja raikasta salaattia

Pääsiäisen vietimme Berliinissä jossa tuli juo- ja syöpöteltyä monenlaisissa paikoissa. Raportteja ja kuvia luvassa!

keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006

Kissakalan Helsinki: Reilua kuluttamista

Pyrin tekemään kuluttaessani eettisiä valintoja. Motivaationi eettiseen kuluttamiseen nousee halusta ihmisten, luonnon ja eläinten hyvinvoinnin takaamiseen, nimenomaan tässä järjestyksessä. Ihmisoikeudet, tasa-arvo, köyhyyden poistaminen, lapsityön vastustaminen jne. ovat ykkössyy. En ole kasvissyöjä, mutta suosimme kotona kasvisruokaa (mikä ei kyllä tässä blobgissa näy, koska kirjoitamme usein viikonlopun lihakekkereistä). Syy kasvisten suosimiseen on se raaka tosiasia, että yhden eläinproteiinikilon tuottamiseen tarvitaan keskimäärin kymmenen kasviproteiinikiloa ja jopa 100 000 litraa vettä! Kasvisruoalla voitaisi ruokkia kaikki nälkäiset, jos me länsimaiset vähentäisimme lihan mussuttamistamme. Ja huom! vähentäisimme, ei tarvitsisi välttämättä lopettaa kokonaan. Suurempia muutoksia saadaan aikaan silloin kun suuret massat muuttavat tottumuksiaan edes vähän, kuin silloin jos pieni vähemmistö kuluttaa täysin puritaanisen ”oikein”.

Lisäksi lihantuotanto kuormittaa luontoa ja tuotantoeläinten olot ovat karmeita. Pyrimme ostamaan luomulihaa, joka kuluttaa vähemmän luontoa ja joka takaa eläimille tasokkaammat olot. Luomukananmunat ovat ehdoton juttu jo makunsakin takia. Halpoja tehomunia ei ole jääkaapissamme näkynyt vuosikausiin. Luomumaitoa emme käytä laktoosivamman takia. Suosimme mahdollisimman paljon myös muita luomutuotteita, joita on nykyään hyvin saatavilla ainakin täällä Helsingissä. Vähintäänkin käytämme aina luomujauhoja, -hiutaleita jne, joita saa joka kaupasta ja, jotka eivät ole edes paljoa kalliimpia. Luomun käyttäminen on erityisen inspiroivaa täällä Helsingissä. Taas kesällä pyrin uintiretkelle Pihlajasaareen ja taas kerran vesi on levämössöä. Kyllä omankin maataloutemme päästöillä on vaikutusta Itä-meren tilaan.

Erityisen lähellä sydäntäni ovat Reilun kaupan tuotteet, juuri ihmisoikeuksien ja taloudellisen tasa-arvon vuoksi. Jos kaupassa ei ole Reilua kahvia tai banaaneja jätän ostamatta ne kokonaan. Eikä tuo toinenkaan kyllä Juhla mokkaa meille kotiin kanna. Onneksi Reiluilla tuotteilla on hyvä saatavuus nykyään. Seuraavassa muutama suosikkini Reilujen tuotteiden joukosta.

Olemme kumpikin vaaleapaahtoisen suomalaisen kahvin ystäviä (niin epätrendikästä kuin se onkin) ja olemme mieltyneet Meiran Cafe Originaaliin, joka on hyvä peruskahvi ja 100% Arabicaa. Tummapaahtoistakin Reilun kaupan kahvia on siis saatavilla, samoin kuin espressoa. Hedelmistä banaani on ehdoton, oikeasti maukkaampi kuin suurkilpailijansa. Appelsiinien taso vaihtelee koska tulevat eri vuodenaikoina eri maista ja koska ne pakataan kilon pusseihin (osa saattaa olla mätiä). Yleensä appelsiinit ovat olleet todella makeita ja hyviä, ei häivääkään mauttomuudesta tai kitkeryydestä. Alara-merkkinen Reilu-mysli (sitä saa mm. Stockalta) on hyvää ja hintansa väärtiä, koska siinä ei ole olenkaan täytteenä vehnää.


Juuri poimittuja kahvimarjoja.

Reilun kaupan ja luomutuotteita on siis hyvin saatavilla tavallisista ruokakaupoista, eli kysymys on todella vain valinnasta. Seuraavassa muutama erityisen hyväksi toteamani kauppa. Hyvä Reilujen tuotteiden valikoima on Reilun kaupan tähdessä Kurvissa, josta saa myös muissa maissa sertifioituja tuotteita ja maailmankauppatuotteita. Ruohonjuuressa on hyvät valikoimat sekä Reilua että luomua, se ei vain oikein sijaitse reitilläni, mutta muuttaa kuulemma Kamppiin. Luomulihaa saa mielestäni ylivoimaisesti parhaiten Hakaniemen hallista. Melko hyvä luomulihavalikoima on myös Stockalla, josta ostimme esim. tuossa alempana olevassa jutussa laitetun sisäfileen luomuna. Itse asioin mielelläni myös Bulevardin S-marketissa, jossa on hyvin Reiluja tuotteita ja luomuvihanneksia. Tässä nyt vain muutama mainitakseni, nämä olivat lähinnä sellaisia jotka osuvat hyvin omalle reitilleni. Kuulen mielelläni lisää vinkkejä hyvistä kaupoista!

Eräs tuttuni, joka on tehnyt todella mahtavaa työtä Reilun kaupan puolesta on todennut: ”Eettisessä kaupankäynnissä lähtökohtana on ihminen – ei raha. Kun menemme kauppaan ja otamme käteen tuotteen, vaikkapa kahvipaketin, muodostuu siitä katkeamaton ketju ihmiskäsiin. Käsiin, jotka on muokannut pellon, istuttanut siemenen, huolehtinut taimesta, kastellut ja lannoittanut sitä ja odottanut että pensas saavuttaa satoiän. Sitten on poiminut sadon käsin, kuorinut, pessyt ja kuivannut ne. Lopuksi on pakannut pavut säkkeihin ja kuljettanut satamaan. Sama pätee jokaiseen kaupan hyllyn tuotteeseen. Millaisen palkan olen valmis maksamaan tästä kaikesta työstä? Millaiset työolot haluan suoda hänelle tai mitä haluan hänen lapsilleen? On tärkeää huomata meille kaikille kuuluvan kuluttajan vastuu!”


Nicaragualainen Reilun kaupan kahvinviljelijä Juan Mora ja hänen vaimonsa Esmeralda Martinez. copyright: Reilun kaupan edistämisyhdistys / Raisa Karjalainen

Reilun kaupan tähti: Hämeentie 48, www.reilunkaupantahti.fi
www.reilukauppa.fi
www.repu.fi

maanantaina, huhtikuuta 03, 2006

Karjalanpiirakoita, ihan itse!



Vaikka minulta löytyykin karjalaisia sukujuuria ja vaikka nykyisessä työssänikin askartelen karjalaisen kansankulttuurin parissa, en ollut vielä kertaakaan leiponut karjalanpiirakoita ihan itse. Ihan itse tarkoittaa tässä tapauksessa ilman äitini tai mummoni seuraa.

Täytyy näin heti alkuun todeta, että piirakoiden leipominen oli odotettua helpompaa. Ohje, jota käytin tällä kertaa löytyi Martoilta. Piirakkapulikan ostin Harjavallasta markkinoilta, se maksoi kokonaista kolme euroa!

Ensin valmistin riisipuuron ja laitoin sen jäähtymään. Puuron voi keittää paketin kyljessä olevan ohjeen mukaan, siihen en ainakaan minä tiedä mitään erityisiä niksejä. Sen olen kuitenkin huomannut, että jos käyttää kuten minä Hyla-maitoa kannattaa laittaa vähän reilummin suolaa. Hyla-maitohan on makeaa ja varsinkaan piirakoihin ei mielestäni vähänkään makea puuro käy. Tein puuroa 1,5 litraa (maitoa 1,5 l).

Puuron jäähtyessä valmistin kuoritaikinan: 3 dl vettä, 2 dl vehnäjauhoja, 6 dl ruisjauhoja, 2 rkl öljyä ja 1 tl suolaa, nämä ainekset vain vaivataan yhteen ilman sen ihmeempää kikkailua. Taikinasta muotoillaan tanko, josta leikataan sopivia palasia. Palaset taputellaan kiekoiksi ja pistetään muovin alle kasoihin odottamaan kaulitsemista. Muovi estää taikinaa kuivumasta. Leipoessa saa käyttää todella paljon ruisjauhoa, taikina on todella tarttuvaista. Kasatessa kiekkoja ja myöhemmin valmiita kuoria kannattaa väliin heittää runsaasti jauhoja. Sitten vain kaulitsemaan sopivia soikeita ja ohuita kuoria. Kokeilimme perinteisen puikulan lisäksi kuorien prässäystä myös pastakoneella, mutta en kokenut sitä erityisen käteväksi. Pastakoneella tulee kyllä helposti todella ohuita kuoria, mutta samalla myös liian suuria (eli olisi pitänyt käyttää vähemmän taikinaa). Perinteisen pulikan käytössä on parempi tunnelma ja käsillä tekemisen meininki.


Sitten rypyttämään! N. reilu ruokalusikallinen puuroa kuorelle ja rypyttämään. Tyyli on vapaa! Paistoin piirakoita kiertoilmauunilla 250 asteessa n. 15 minuuttia. Valmiit piirakat sivelin ihan ehtalla voilla ja laitoin leivinpaperin ja keittiöliinan alle hetkeksi pehmenemään. Hyvin onnistuneita piirakoita tuli! Parahaimpiinkin kaupan piirakoihin käytetään selvästikin liikaa vehnää, koska ovat niin vaaleita itse tehtyihin verrattuna.


Karjalanpiirakat tuntevat kaikki, muuta karjalaisia leivonnaisia on paljon muitakin. On pyöröjä, vatruskoita, sultsinoita ja kokkosia vain muutamia mainitakseni. Joten kokeilut jatkuvat varmasti tukevaisuudessa.