Tunnbrödsrulla - ruotsalaista pikaruokaa

Viikonlopun vietin Uumajassa Ruotsissa, jossa järjestettiin ystäväni häät. Matkastani inspiroituneena tein tänään ruotsalaista pikaruokaa, vaikka vietinkin sunnuntai-iltapäivän sikäläisessä sporttibaarissa jääkiekkoa katsoen. Mååååål!!, Jaaaa!!! Toivuin kuitenkin nopeasti.

Uumaja sijaitsee Västerbottenin maakunnassa. Ystäväni olivat todella panostaneet häiden illalliseen, joka esitteli hienosti västerbottenilaista ruokaa. Aika paljon samaa kuin pohjois-pohjalaisessa mielestäni. Illallisen raaka-aineisiin kuului mm. graavattua paikallista lohikalaa (en ymmärtänyt nimeä, lax se ei ollut), poroa, juureksia, marjoja ja paikallisia juustoja. Ruotsissa on kyllä mielestäni enemmän paikallista juustokulttuuria kuin Suomessa. Västerbottenin alueen ylpeys on omaperäisesti nimetty Wästerbottensost, jota oli myös käytetty alkupalan valmistukseen.

Sitten tämäniltaiseen pikaruokaan. Tunnbröd on Ruotsin vastine tortillalle, pitalle, rieskalle sekä muille sen sortin leiville. Ruotsalaisella snägärillä myydään tunnbrödiä erilaisilla täytteillä. Rulla kääräistään tötterölle, ja täytetään vaikkapa perunamuusilla, nakilla ja grillimausteilla. :)

Viimeaikoina olen ollut aika kiireinen ja iltapala oli tänäänkin hyvä tehdä nopeasti. Leipäni täytin välimerellisemmästi. Levitin tunnbrödille Philadelphia-juustoa, rucolaa, Ruotsista ostamaani unkarilaista gyulai-makkaraa ohuiksi siivuiksi leikattuna, ja tomaattia. Sitten vain leipä rullalle. Aikaa kului ehkäpä 2 minuuttia, ja tulos erittäin herkullinen.

Keväinen keitto - se on vihreää

200g pikkuparsaa
200g sokeriherneitä
1-2 paksoita
nippu kevätsipulia
1-2 mietoa chiliä
2 sitruunaruohoa
pala inkivääriä
1 1/4l kasvis- tai kanalientä
1rkl kalakastiketta
1/2 limetin mehu
3tl sokeria
1tl tamarindisosetta

Esikäsittele kasvikset, viipaloi paksoi ja kevätsipuli, poista chilistä siemenet ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi, pilko inkivääri.
Valmista liemi, mittaa kasvisliemi kattilaa ja lisää chili, inkivääri, kalakastike, murskattu sitruunaruoho, sokeri ja tamarindisose ja anna kiehahtaa.
Käytä parsat liemessä nopeasti ja pane tarjoiluastiaan, lisää herneet ja paksoit liemeen, lisää myös limettimehu ja jaa keitto parsojen päälle.
Vihje: Voit koristella keiton rapeaksi paistetulla shalottisipulilla, Voit myös valmistaa ruokaisampaa keittoa lisäämällä siihen esimerkiksi katkarapuja, tofukuutioita tai riisinuudeleita

Ohje on SK Gourmet lehdestä 1/04 ja on yksi suosikkikeitoistamme. Otimme tänään varaslähdön kevääseen, kun kaupassa oli miniparsaa.

Vihreä kana-curry

Yleensä en vaivaudu tekemään currytahnoja itse, sillä aasialaisista kaupoista niitä saa valmiina ja ne ovat erinomaisia. Tämä on kuitenkin niin helppo ja herkullinen ohje, että homma kannattaa hoitaa itse.

Soseuta 4 kevätsipulia varsineen, thai-chilejä maun mukaan, pala inkivääriä, pari valkosipulinkynttä, muutama ruokalusikallinen kalakastiketta, kimppu korianteria ja persiljaa. Lisää hieman vettä, niin seoksesta tulee ohuehko tahna, mutta ei velli.

Ruskista suupaloiksi kuutioituja kanan rintapaloja ja siirrä syrjään. Niiden ei tarvitse vielä kokonaan kypsyä.

Paista ohueksi viipaloitua vihreää paprikaa muutama minuutti ja lisää tahna pannulle sihisemään. Paista muutama minuutti niin että seos paksuuntuu. Lisää kana, suolaa, mustapippuria ja purkillinen kookosmaitoa pannulle ja keitä rauhallisesti n. 8 minuuttia puolittain kannen alla.

Ja sitten jippo. Kun kana on kypsää nostele kana ja paprikat reikäkauhalla sivuun niin että vain neste on pannulla. Keitä kastiketta kokoon n. 10 minuuttia niin että siitä tulee paksua. Palauta kana pannulle ja kuumenna pari minuuttia. Lusikoi kuumalle jasmiiniriisille.

Ohje on herkullinen ja suomennettu kirjasta Thai food and cooking, Judy Bastyra and Becky Johnson.

Illallinen itäiseltä Välimereltä

Lauantai-iltana risteilimme itäisellä välimerellä. Alkuun söimme paistettua kyproslaista halloumi-juustoa rucolasalaatin ja viinietikkakastikkeen kanssa. Pääruoaksi oli täytettyä ja paistettua seepiaa perunoiden ja mangoldin kera.

Kaikesta thai- ja italiahössötyksestämme huolimatta itäisen välimeren ruokakulttuuri on meille tutuinta ja rakkainta kotimaisen ohella. Alueella yhdistyvät perinteiset välimeren raaka-aineet sekä maut islamilaisten ja pohjoisafrikkalaisten maiden vaikutteisiin. Ruokakulttuuri on tullut tutuksi sekä sielläpäin asuvien sukulaisten kautta, että lukuisilla lomamatkoilla.

Halloumia on Kyproksella kaikkialla ihan naurettavuuteen asti. Sitä on aamiaisella, illallisella, salaatissa, sandwichien välissä, lihapullataikinassa, arkena ja juhlana. Myös me syömme sitä melkein joka viikko. Halloumin seuraksi sopii rucola ja ne muodostavat suussa taivaallisen liiton.

Paketillinen Halloumia leikataan tarkalleen kahdeksaan osaan. Olen kehittänyt siitä pakkomielteen :) Mielestäni palat ovat silloin sopivan paksuisia paistettavaksi. Pannulla kuumennetaan voita tai oliiviöljyä ja juusto paistetaan kullanruskeaksi molemmilta puolilta. Rucola-salaattiin sekoitetaan oliiviöljy-punaviinietikka kastiketta ja tarjotaan kuuman halloumin kanssa. Taivaallista! (Ne jotka pelkäävät suolaa älkööt vaivautuko. Halloumi saattaa olla yllättävän suolaista.)

Pääruoaksi oli tarkoitus tarjota paistettua ja täytettyä kalmaria kroatialaisittain. No kaupassa ei valitettavasti ollut kuin seepiaa ja sitäkin vain ilman lonkeroita. Seepia ja kalmari ovat aika samanlaisia.

Freesasin pannulla oliiviöljyssä hienonnettua sipulia, valkosipulia ja runsaasti persiljasilppua. Tästä tuli seepioiden täyte. Täytteeseen olisi kuulunut silputa myös mustekalan lonkerot, mutta niitähän minulla ei ollut. Täytteekseen niljakkaat merenelävät saivat siis vegetäytteen. Suljin seepiat cocktail-tikuilla ja paistoin pannulla.

Kroatiassa mustekalan seurana tarjotaan usein mangoldiperunoita ja niin minäkin tein. Perunat keitetään, pilkotaan ja paistetaan valkosipulissa. Sekaan heitetään mangoldisalaattia. Tulos on kesäinen ja raikas ja tasapainottaa kala-annosten merellisyyttä ja suolaisuutta. Tätä tarkoitusta varten ostamani mangoldi oli punamangoldia ja se värjäsi perunat kivasti punaisiksi.

Kroatialainen ruoka on usein todella yksinkertaista ja herkullista. Kroatian rannikon ruokavalio nojaa vahvasti meren antimiin ja niitä sinne todellakin kannattaa lähteä nauttimaan. Kala ja äyriäiset ovat joka paikassa äärimmäisen tuoreita, ja niiden hintataso todella kohtuullinen. Kroatian rannikon keittiö muistuttaa paljon italialaista. Pastat ja risotot ovat erinomaisia ja hintataso ja tuoreus ovat kohdallaan toisin kuin ehkä Italiassa. Lopuksi vielä pari aitoa muistoa Kroatiasta.

Splitiläisen ravintolan "Home made pasta with seafood", taustalla "octopus salad"



Zadarilaisen ravintolan kalalautanen. Lautasella ainakin kaksi erilaista valkolihaista kalaa, kaksi jättikatarapuvarrasta, kaksi mustekalaa, kaksi kokonaista rapua, sinisimpukoita, vihersimpukoita ja muita simpukoita joiden nimeä en tiedä.

Kasvismakaronilaatikko ja coleslaw

Tänään kokkasimme kevyehkön ilta-aterian. Tyttöystäväni freesasi valkosipulia, sipulia, selleriä, parsakaalia ja paprikaa. Paistos sekoitettiin keittämättömään ruismakaroniin ja kasvisliemessä turvotettuun soijarouheeseen sekä yrttimausteisiin. Päälle kaadettiin kasvislientä sekä ripoteltiin "tuoksuvaa" alppijuustoa ja heitettiin laatikko uuniin.

Makaronilaatikon seurana maistui Ruokalan ohjeella eilen valmistamani coleslaw ja tietenkin luomuketsuppia. Salaatti sai mehustua vuorokauden jääkaapissa. En oikeastaan ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota coleslaw:n, tuohon amerikan kaaliherkkuun, ennenkuin vastikään Yhdysvaltoihin suuntautuneella työmatkallani.

Eräässä modernissa wannabe-dinerissä nautin parhaan koskaan maistamani kasvishampurilaisen ja sen seurana tuota vaatimattoman raasteen näköistä kaalisalaattia, johon kehitin oudon riippuvuussuhteen. Sitä on siitä lähtien ollut pakko saada hampurilaisen tai ranskalaisten kanssa, ja nyt sitten myös makaronilaatikon.

Mustekalan Helsinki osa 1. - La Place

Tämä on ensimmäinen osa kirjoitussarjassani jossa aion jäsentää kotikaupunkini ruokatarjontaa. Aluksi aion käydä hieman läpi henkilökohtaisia suosikkejani Helsingin ruokaravintoloista. Näkemys on subjektiivinen, eikä tarkoitus ole olla kattava. Myöhemmin on luvassa juttua kahviloista ja baareista, sekä myös ostospaikoista.

La Place



Tämän parempaa lounaspaikkaa en usko Suomessa olevan. Ranskalaiset kokit Freddy Raoult ja David Royer, jotka ravintolan kotisivujen mukaan ovat työskennelleet Michelin-tähdillä palkituissa ravintoloissa, ovat perustaneet pienenpienen lounasravintolan Kaartinkaupunkiin Unioninkadulle. Kuvassa näkyvä pöytä on ravintolan ainoa, lukuunottamatta ikkunalla olevaa tiskiä. Eri seurueet istuvat vieri vieressä ja pöytään on katettu tuoretta leipää, oliiviöljyä, sormisuolaa ja vettä.

La Placessa listalla on joka päivä salaattia tai keittoa, pastaa tai risottoa, liharuoka ja jälkiruoka. Itse olen täysin hurahtanut ravintolan risottoihin. Ne ovat paksuudeltaan juuri oikeanlaisia. Ne tarjoillaan tulikuumina, ja raaka-aineissa, varsinkaan voissa ja parmesaanissa ;) ei ole säästelty. Mustekala ei usko että alle kympillä saa muusta ravintolasta Suomesta näin hyvää ruokaa. Itseasiassa en ole saanut parempaa risottoa mistään millään rahalla.

Tunnelma on usein jotenkin ei-Helsingissä. Eikä se ole huono asia. Saattaa olla että pöydän eri seurueet jopa rupattelevat keskenään. Jos ei muuta niin pyydetään ojentamaan leipää tai vettä. Se on meille tuppisuu-suomalaisille saavutus! Jostakin syystä puheensorinasta tuntuu kuitenkin usein olevan puolet ranskaa.

Ravintola ei ole iltaisin auki, paitsi tilauksesta. Kokit voi myös tilata kotiin ja he järjestävät kursseja.

La Place

Unioninkatu 18
00130 Helsinki
tel/fax: 09-666 366

Bolognalainen lihakastike mustilla torvisienillä ja spagettia

Tämä on se maineikas bolognese. Tätä väärinymmärrettyä ja vääristeltyä kastiketta voi myös yrittää tehdä sen alkuperää kunnioittaen.

Lihakastike bolognalaisittain tehdään ruskistamalla ensin hienonnettua sipulia, valkosipulia, selleriä, porkkanaa ja pekonia oliiviöljyssä. Lisätään sekä ruskistetaan vähärasvainen naudan jauheliha. Kastikkeeseen kaadetaan punaviiniä ja keitellään se lähes kokonaan pois. Sitten lisätään hiukan vehnäjauhoja ja annetaan niiden kypsyä. Vasta tässä vaiheessa lisätään tomaatit tai tomaattimurskaa sekä hieman kuivattuja tatteja, ja keitetään noin 40 minuuttia, välillä vettä lisäillen jos kastike meinaa kokonaan kuivua. Maustetaan meiramilla, muskottipähkinällä, persiljalla, suolalla ja pippurilla.

Tulos ei ole vetinen eikä kovin tomaattinen, niin kuin usein Suomessa tarjottu tahtoo olla, vaan paksuhko lihakastike, joka saa syvän makunsa myös pekonista, selleristä, porkkanasta, viinistä ja sienistä.

Itse häpäisin tänään bolognalaisen perinteen käyttämällä kuivattujen tattien sijasta kuivattuja mustia torvisieniä, ja laittamalla niitä reilummin. Täytyy sanoa että kannatti. Mustien torvisienien aromi toimi hyvin vahvassa liha- ja tomaattiympäristössä. Ja tietenkin juuri raastettua parmesaania päälle.

Mukailemani kastikkeen resepti on Maarit Enkovaara-Astraldin loistavasta Pastatieto-kirjasta ja uskon sen todellakin olevan lähellä alkuperäistä bolognalaista. Suomalaisella keittokirjailijalla on 30:n vuoden kokemus Italiasta ja sen ruoasta. Kirjassa on kerrottu perusteellisesti kaikki alusta lähtien: oliiviöljyistä, kotitekoisen pastan valmistamisesta, juustoista, riisistä, pastamalleista Italian eri alueilla, unohtamatta tietenkään 200:a ruokaohjetta.

Täytyy tässä myös kehua ja mainita myös toinen hänen keittokirjaansa - "Italian viettelykset", jossa on pastan ohella myös paljon muuta italialaisesta ruoasta.

Thaimaalainen äyriäissalaatti

Thaimaalaisista salaateista on tullut yksi rakkaimmista ruoista meille. Ensimmäisen kerran maistoin thai-salaattia kauan sitten Tukholmassa. Elämys on painunut mieleeni. Olin sopinut kuumana kesäpäivänä illallistreffit kaverini kanssa paikalliseen Koh Phangan-nimiseen ravintolaan. En ollut juurikaan nälkäinen ja valitsin listalta huolimattomasti katkarapusalaatin. En oikein muista mitä odotin, mutta muistan mitä maistoin. Myöhemmin salaatteja on tullut maisteltua sekä Suomessa, että niiden kotimaassa.

Thai-salaatit ovat jotakin aivan muuta kuin eurooppalaiset. Ne maistuvat ja tuoksuvat raikkaalta, kirpeältä, tuliselta, parfyymiseltä, makealta ja suolaiselta. Ne tuntuvat suussa rapealta, liukkaalta ja pehmeältä. Nämä salaatit ovat minulle kuin huumetta.

Kotimaassa oikeaoppisen thaiäyriäissalaatin valmistaminen oikeaoppisesti saattaa olla vaikeaa raaka-aineiden saatavuuden vuoksi. Vihanneksia, nuudeleita ja yrttejä saa suomalaisista kaupoista hyvin, mutta tuoreita äyriäisiä ei. Stockmannin herkusta saa tietenkin jättikatkarapuja, kampasimpukoita, mustekalaa ja muita äyriäisiä pakasteena, mutta ne eivät maistu eivätkä tunnu samalta kuin hetki sitten merestä nostetut.

Tänään halusimme arki-iltapalaksi jotakin maukasta ja kevyttä. Mukailin ohjetta "Seafood salad with fragrant herbs" kirjasta Thai food and cooking (Judy Bastura ja Becky Johnson). Suurehkon thairuokaopuksen ostin muuten Korkeavuorenkadun loistavasta Hobboks-kirjakaupasta. Erinomainen paikka ostaa ruokakirjoja.

Käytin pakastekatkarapuja kiehuvassa kalaliemessä noin minuutin ja liotin riisinuudeleita kuumassa vedessä. Jäähdytin molemmat. Pilkoin, pienin ja viipaloin thai-chiliä, limetinlehtiä, kevätsipulia, shalottisipulia, kirsikkatomaatteja, kurkkua, tuoretta korianteria ja minttua. Sekoitin em. ainekset, pavunidut ja nuudelit ja lisäsin kastikkeeksi limettimehua ja kalakastiketta. Salaatin päälle vielä katkaravut ja itämaista kuivattua sipulia (fried onion).

Lopputulokseen olimme tosi tyytyväisiä (alempi kuva). Näin arkiversioon ostin tosiaan vain pussillisen isoja Rainbow-katkarapuja. Juhlavampaan tilanteeseen olen joskus valmistanut tätä salaattia muuten samalla tavalla, mutta lisännyt vielä mustekalarenkaita ja kampasimpukoita.

Ylempi kuva on aito Thaimaan muisto mustekalanpalasineen, alempi tämäniltainen.

Maustemakkara-paprikamuhennos ja vihreä salaatti

Sunnuntai-iltana kokkasimme Rena Snellmanin Kreikkalainen keittiö- kirjasta maustemakkara-paprikamuhennoksen. Olin tutkinut reseptiä aikaisemminkin sillä silmällä, mutta näin reseptin ongelmana siinä tarvittavan mausteisen makkaran. En tiennyt mistä hankkia italialaisia valkosipulimakkaroita.

Huomasin asematunnelin S-markettiin avatun Wotkin's liha- ja makkaraosaston viime viikolla. Liha-, leikkele- ja makkaravalikoima siellä on pökerryttävä. En nyt varsinaisesti löytänyt sieltä noita tarvittavia italialaisia valkosipulimakkaroita, mutta maustettuja makkaroita kuitenkin ja päätin koettaa niitä tähän ruokaan.

Pilkoin keltaisia ja makeita punaisia paprikoita suurehkoiksi palasiksi ja paistoin niitä kuumalla pannulla oliiviöljyssä niin että ne alkoivat ruskettua. Paistoin myös suupaloiksi pilkkomiani Wotkinsin maustemakkaroita ja kaadoin kaiken uunivuokaan. Lisäsin vielä viipaloitua tomaattia ja maustoin timjamilla, oreganolla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi kaadoin vielä hieman kiehuvaa vettä päälle ja laitoin paistoksen 180-asteiseen uuniin 40:ksi minuutiksi.

Paprikoista tuli todella ihanan pehmeitä ja niiden maku voimistui ja pehmeni uunissa. Myös makkarat maistuivat, vaikkakaan ne eivät olleet niin mausteisia kuin olisin toivonut. Lisänä tarjosin paahdettua leipää ja vihreää salaattia parmesaanin ja valkoisen balsamicokastikkeen kera.

Onnistunut sunnuntai-illallinen ja ensimmäinen blogipostaukseni!