Pizza Margherita

Millainen on hyvä pitsa? Oikeita vastauksia tähän kysymykseen on paljon. Voit tehdä pitsan jossa on runsaasti täytteitä ja makuja. Toinen vaihtoehto on tehdä aito, yksinkertainen pitsa, ja panostaa muutaman raaka-aineen laatuun. Emme ole mitään pitsapuristeja. Känkkykin kelpaa. Aina pitsaa ei tarvi tehdä italialaisten sääntöjen mukaan, mutta tänään teki mieli jotain yksinkertaista ja tomaattista.

Hyvin tehtynä pizza margherita on muutaman maun suussasulava sinfonia. Hyvän tomaattikastikkeen makeus, buffalo-mozzarellan kermaisuus ja raikkaus, basilikan ja laadukkaan oliiviöljyn ruohoisuus sekä ohuen pohjan rapeus ja lievä palaneen maku saavat suun virneeseen. Mamma mia!

Kesällä kun tomaatit ovat maukkaita, makeita ja edullisia valmistin ja pakastin ison satsin tomaattikastiketta tuoreista tomaateista käytettäväksi pitsoihin, pastoihin jne, mutta nyt helmikuussa kaikki rasiat on käytetty ja piti keittää lisää. Talvella ei tietenkään kannata käyttää kalliita ja mauttomia tuoreita tomaatteja vaan käytetään tomaattisäilykkeitä.



Muutamia tomaattisäilykkeitä oli kaappiin kertynytkin. Tänään kun tomaattikastike näyttelee niin keskeistä roolia käytettiin vain laadukkaampia luomu- ja Mutti-säilykkeitä. Keitin säilykkeistä taas ison kattilallisen kastiketta pitsalle ja pakastimeen. Isoon kattilaan oliiviöljyyn kuullottumaan sipulia ja valkosipulia, perään tomaattisäilykkeitä ja reilusti oreganoa. Pari tuntia poreilua, suolaa ja pippuria.

Ohut pitsapohja leivottin durum- vehnäjauhoista ja oliiviöljystä. Pitsalle levitettiin kastiketta ja reilusti buffalo-mozzarella siivuja. Pitsa pitää paistaa mahdollisimman kuumassa uunissa. Niin kuumassa kuin uunista lähtee. Kun se näyttää sopivalta: reunassa ja juustossa tummia kohtia, on pitsa valmis. Päälle tuoretta basilikaa ja maun mukaan hyvää oliiviöljyä.

Ojingo Bokum

Ravintola Do Hwa

Ravintola Do Hwa:n Ojingo Bokum



Näytä suurempi kartta

Do Hwa on New Yorkilaiseen tyyliin sovitettu korealainen ravintola. Nykiläisellä pienelläkin ruokaravintolalla kuuluu olla baari jossa odotellaan pöytään pääsyä. Baarissa on tietenkin myös vain janoisia ja niitä jotka eivät tehneet pöytävaraustaan ajoissa ja syövät baaritiskillä.

Se on oikein mukavaa. Tiskillä syödessä tulee usein juttuun muiden baarissa olijoiden kanssa ja baarimikolla saattaa olla aikaa palvella paremmin kuin varsinaisilla tarjoilijoilla salin puolella.

Lentokoneesta tullessa on usein nälkä ja illallinen ruokajuominen pitää sopivasti hetken hereillä ennen kuin on aika painua pehkuihin. Ystäväni suositteli tätä korealais-ravintolaa juuri Suomesta työmatkalle kaupunkiin saavuttuani. Pöytävarausta meillä ei tietenkään ollut, joten tiskille syömään. Porukkaa pyörii ympärillä ja amerikkalaiseen tyyliin paikka on meluisa ja ravintolassa soitetaan myös musiikkia. Ei ole ollenkaan tavatonta että nykiläisessä ruokaravintoloissa on DJ. Rauhallisella suomalaisella kestää hetken että pääsee tämän mantereen rytmiin. Tulista kimchiä ja kylmää olutta... aah! Näillä lääkkeillä jetlag paranee.

Eniten tuosta illasta jäi kuitenkin mieleen Do Hwan ruoka jonka nimi on Ojingo Bokum, joka on seepiaa ja/tai kalmaria kasvisten ja chilikastikkeen kanssa. Aikaisemmin en ollut kyseistä ruokaa maistanut, vaikka Helsingissäkin sitä on tarjolla Korea Housessa. Helsingissä halusin että Kissakalakin saa maistaa tätä NYC:n herkkua ja otin Googlella reseptin selville. Stokkalla oli sopivasti tuoreita kalmaria, ja kalatiskin mies puhdisti meille 4kpl sisälmyksistä.

Tuossa linkin takana olevassa reseptissä käskettin laittaa ruokaan 2 squids, mutta laitoin 4 kalmaria, joka oli oikein sopiva 2:lle henkilölle. Resepti toimi todella hyvin. Itse tehty oli ainakin yhtä hyvää kuin Do Hwa:ssa. Wokki sihisi tulikuumana ja kasvikset pikapaistuivat kauniisti. Kalmarista ei tullut sitkeää vaan silkkistä ja suussa sulavaa. Chilikastike levisi kauniisti ja maustoi kaiken seesamisella tulisuudella. Kaunistakin ruoasta tuli.

Mustekalan Ojingo Bokum