Mustekala

Pizza Margherita

2008-02-10T23:33:00.000+02:00

Millainen on hyvä pitsa? Oikeita vastauksia tähän kysymykseen on paljon. Voit tehdä pitsan jossa on runsaasti täytteitä ja makuja. Toinen vaihtoehto on tehdä aito, yksinkertainen pitsa, ja panostaa muutaman raaka-aineen laatuun. Emme ole mitään pitsapuristeja. Känkkykin kelpaa. Aina pitsaa ei tarvi tehdä italialaisten sääntöjen mukaan, mutta tänään teki mieli jotain yksinkertaista ja tomaattista.

Hyvin tehtynä pizza margherita on muutaman maun suussasulava sinfonia. Hyvän tomaattikastikkeen makeus, buffalo-mozzarellan kermaisuus ja raikkaus, basilikan ja laadukkaan oliiviöljyn ruohoisuus sekä ohuen pohjan rapeus ja lievä palaneen maku saavat suun virneeseen. Mamma mia!

Kesällä kun tomaatit ovat maukkaita, makeita ja edullisia valmistin ja pakastin ison satsin tomaattikastiketta tuoreista tomaateista käytettäväksi pitsoihin, pastoihin jne, mutta nyt helmikuussa kaikki rasiat on käytetty ja piti keittää lisää. Talvella ei tietenkään kannata käyttää kalliita ja mauttomia tuoreita tomaatteja vaan käytetään tomaattisäilykkeitä.

Muutamia tomaattisäilykkeitä oli kaappiin kertynytkin. Tänään kun tomaattikastike näyttelee niin keskeistä roolia käytettiin vain laadukkaampia luomu- ja Mutti-säilykkeitä. Keitin säilykkeistä taas ison kattilallisen kastiketta pitsalle ja pakastimeen. Isoon kattilaan oliiviöljyyn kuullottumaan sipulia ja valkosipulia, perään tomaattisäilykkeitä ja reilusti oreganoa. Pari tuntia poreilua, suolaa ja pippuria.

Ohut pitsapohja leivottin durum- vehnäjauhoista ja oliiviöljystä. Pitsalle levitettiin kastiketta ja reilusti buffalo-mozzarella siivuja. Pitsa pitää paistaa mahdollisimman kuumassa uunissa. Niin kuumassa kuin uunista lähtee. Kun se näyttää sopivalta: reunassa ja juustossa tummia kohtia, on pitsa valmis. Päälle tuoretta basilikaa ja maun mukaan hyvää oliiviöljyä.

Ojingo Bokum

2008-02-04T19:27:00.000+02:00

Ravintola Do Hwa

Ravintola Do Hwa:n Ojingo Bokum

Näytä suurempi kartta

Do Hwa on New Yorkilaiseen tyyliin sovitettu korealainen ravintola. Nykiläisellä pienelläkin ruokaravintolalla kuuluu olla baari jossa odotellaan pöytään pääsyä. Baarissa on tietenkin myös vain janoisia ja niitä jotka eivät tehneet pöytävaraustaan ajoissa ja syövät baaritiskillä.

Se on oikein mukavaa. Tiskillä syödessä tulee usein juttuun muiden baarissa olijoiden kanssa ja baarimikolla saattaa olla aikaa palvella paremmin kuin varsinaisilla tarjoilijoilla salin puolella.

Lentokoneesta tullessa on usein nälkä ja illallinen ruokajuominen pitää sopivasti hetken hereillä ennen kuin on aika painua pehkuihin. Ystäväni suositteli tätä korealais-ravintolaa juuri Suomesta työmatkalle kaupunkiin saavuttuani. Pöytävarausta meillä ei tietenkään ollut, joten tiskille syömään. Porukkaa pyörii ympärillä ja amerikkalaiseen tyyliin paikka on meluisa ja ravintolassa soitetaan myös musiikkia. Ei ole ollenkaan tavatonta että nykiläisessä ruokaravintoloissa on DJ. Rauhallisella suomalaisella kestää hetken että pääsee tämän mantereen rytmiin. Tulista kimchiä ja kylmää olutta... aah! Näillä lääkkeillä jetlag paranee.

Eniten tuosta illasta jäi kuitenkin mieleen Do Hwan ruoka jonka nimi on Ojingo Bokum, joka on seepiaa ja/tai kalmaria kasvisten ja chilikastikkeen kanssa. Aikaisemmin en ollut kyseistä ruokaa maistanut, vaikka Helsingissäkin sitä on tarjolla Korea Housessa. Helsingissä halusin että Kissakalakin saa maistaa tätä NYC:n herkkua ja otin Googlella reseptin selville. Stokkalla oli sopivasti tuoreita kalmaria, ja kalatiskin mies puhdisti meille 4kpl sisälmyksistä.

Tuossa linkin takana olevassa reseptissä käskettin laittaa ruokaan 2 squids, mutta laitoin 4 kalmaria, joka oli oikein sopiva 2:lle henkilölle. Resepti toimi todella hyvin. Itse tehty oli ainakin yhtä hyvää kuin Do Hwa:ssa. Wokki sihisi tulikuumana ja kasvikset pikapaistuivat kauniisti. Kalmarista ei tullut sitkeää vaan silkkistä ja suussa sulavaa. Chilikastike levisi kauniisti ja maustoi kaiken seesamisella tulisuudella. Kaunistakin ruoasta tuli.

Mustekalan Ojingo Bokum

Kreikkalainen kaalisalaatti ja appelsiinilla maustetut lihapullat tomaattikastikkeessa

2006-12-03T21:15:00.000+02:00

Minkälaisia lihapullia tiedät? Mummon lihapullat, ruotsalaiset, espanjalaiset, italialaiset, turkkilaiset... Lihapullat ovat yksi niistä ruoista joista jokaisella kansalla tuntuu olevan oma versionsa. Tänä sunnuntaina kokkailtiin erästä kreikkalaisten pullien versiota, jossa erityistä on appelsiinilla maustettu taikina, ja salvialla maustettu kastike. Pöydässä pitää olla paljon vaaleaa leipää, jolla herkullinen kastike koetetaan imuroida lautaselta. Lisäksi teimme talvista, raikasta ja kirpeää kreikkalaista kaalisalaattia.

Ohjeet Rena Salamanin loistavasta Kreikkalainen Keittiö-kirjasta.

4 annosta

500g jauhettua naudan- tai lampaanlihaa
1 raastettu sipuli
1 kevyesti vatkattu muna
0,5dl lyhytjyväistä riisiä
3rkl silputtua
sileälehtistä persiljaa
1/2 appelsiinin kuori hienoksi raastettuna ja lisää
appelsiinia koristeeksi (haluttaessa)
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Kastiketta varten
4rkl neitsytoliiviöljyä
1 sipuli ohuina renkaina
3-4 tuoretta salvianlehteä ohuina suikaleina
400g säilyketomaatteja
300ml lihalientä tai kuumaa vettä

1. Laita jauheliha kulhoon ja lisää sipuli, muna, riisi ja persilja. Mausta raastetulla appelsiininkuorella, suolalla ja pippurilla. Sekoita kaikki ainekset hyvin ja muotoile seoksesta pyöryköitä tai pieniä makkaroita.

2. Valmista kastike. Kuumenna öljy laakeassa pannussa, johon lihapyörykät mahtuvat vierekkäin. Kypsennä sipuliviipaleita, kunnes ne alkavat muuttua kullanruskeiksi. Lisää salvia ja sitten tomaatit ja riko ne puukauhalla.

3. Anna hautua muutama minuutti ja lisää sitten lihaliemi tai vesi ja kiehauta. Asettele pyörykät varovasti kastikkeeseen. Pyöritä pannua, jotta pyörykät peittyvät kastikkeeseen. Lisää mausteet, laita kansi päälle ja anna hautua noin 30 minuuttia kunnes kastike on paksua. Voit ripotella päälle vähän appelsiininkuorta koristeeksi. Tarjoile pyöryköiden kanssa runsaasti rapeakuorista leipää kastikkeen pyyhykimistä varten.

Kreikkalainen kaalisalaatti tehdään leikkaamalla kaalista mahdollisimman ohuita viipaleita, ja lisäämallä mustia oliiveja ja kastike, jossa hyvää oliiviöljyä, sitruunamehua, murskattu valkosipulinkynsi, persiljaa ja suolaa.

Spätzeliä ja herkkusieni-, pinaatti- ja kinkkukastiketta.

2006-11-20T22:39:00.000+02:00

Huomasin että lähikauppaan oli ilmestynyt eksoottisia saksalaisia pastatuotteita, ja pakkohan niitä oli ostaa. Sunnuntaina innostuimme niitä sitten kokkailemaan. Resepti kaivettiin netistä, ja kun aina pitää olla mahdollisimman äkta, niin mikään englannin- tai suomenkielinen resepti ei tietenkään kelvannut. Suomensimme alkuperäiskielisen reseptin olemattomalla saksankielentaidoillamme. Lopputulos oli herkullinen ja raikas kermasta ja kinkusta huolimatta. Tässä ohje:

4 Annosta

400 g Saksalaisia nuudeleita / spätzleä
Puntti kevätsipulia hienkoksi hakattuna
Öljyä
Voita
Kinkkua (käytimme saksalaista kevyesti ilmakuivattua) pieneksi kuutioituna
Jauhoja suurustamiseen
250 g tuoreita herkkusieniä
Pinaattia
1 kynsi valkosipulia hienoksi hakattuna
Kasvisliemikuutio
1/4 l Vettä
1/8 l Valkoviiniä
2,5 dl Kermaa
Suolaa, Pippuria

Kuumennä öljyä ja voita kattilassa. Kuullota siinä kevätsipulia, valkosipulia, kinkkua, herkkusieniä, kunnes herkkusienet ovat pehmenneet. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja kiehuta 2 minuuttia. Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan al dente:ksi. Lisää kastikkeeseen kerma, valkoviini ja pinaatti. Mausta suolalla ja pippurilla. Jos kastike saisi olla mielestäsi paksumpaa, suurusta. Keittele muutama minuutti, ja kun nuudelit ovat al dente, valuta ne ja lisää kastikkeeseen.

Mustekala is back!

2006-09-09T02:11:00.000+03:00

Mustekalan ja Kissakalan elämä heittäytyi kiireiseksi ja bloggailu meinasi jäädä kokonaan. Tässä kuitenkin makupaloja viimekuukausilta.

New York - Nuudelisoppa ravintola Soba Ya:ssa

New York - Kalaa ja riisiä Soba Ya:ssa

Los Angeles - Tarjottimellinen katkarapuja San Pedrossa.

Malaga - Äyriäisnuudelit ravintola Antonio Martinissa.

Los Angeles - Grand Central Market. Burrito oli mehukas!

Berliini - Vietnamilainen tulinen ja hedelmäinen keitto ravintola My Little Hanoissa

Berliini - Lammaslihapullatagine ravintola Kasbahissa.

Berliini - Panimoravintolan omaa olutta ja tulikuuma juuri keitetty pretzel Alexanderplatzilla.

Bobotie

2006-04-18T20:46:00.000+03:00

Sk Gourmet 03/05:

Bobotie
(mausteinen lampaanjauhelihapaistos)
(alkuruokana 10:lle)

2 hienonnettua sipulia
4 hienonnettua valkosipulinkynttä
1 hienonnettu tuore chili
2-3rkl öljyä
1 rkl curryä
1kg lampaanjauhelihaa
2-3 viipaletta maidossa liotettua vaaleaa leipää
suolaa, pippuria
1 1/4 dl valkoviinietikkaa
1 rkl sitruunanmehua
1 tl fariinisokeria
2rkl hedelmächutneytä
12 kuorittua mantelia
3 munaa
1 1/4 dl maitoa
5 laakerinlehteä

Kuullota sipulit, valkosipuli ja chili kevyesti pannulla ja lisää curry. Kuullota hetki. Lisää jauheliha ja paista liha melkein kypsäksi. Sekoita kuivaksi puristettu leipä joukkoon.

Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää etikka, sitruunanmehu, sokeri ja chutney. Nostele seos yhteen isoon vuokaan tai annosvuokiin. Painele pintaan mantelit.

Vatkaa munat kevyesti ja sekoita maidon joukkoon. Kaada munamaito vuokiin. Asettele laakerinlehdet päälle. Paista 165-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Tarjoa raikkaan salaatin tai marjahillokkeen kanssa.

Eteläafrikkalaiseen ruokaan minulla ei ole sen kummempaa henkilökohtaista kosketusta. SK-gourmetissa oli taannoin bobotie-ohje jota päätimme kokeilla. Tulos oli erittäin ruokaisa ja mielenkiintoinen. Lihaisa laatikkoruoka maistui makealta, kirpeältä, hedelmäiseltä ja lampaanlihalta samaan aikaan. Jopa ohjeessa käytetty fariinisokeri antoi oman selvän ja tunnistettavan säväyksensä ruokaan, vaikka ensin epäilinkin onko syytä käyttää juuri sitä. Tämä on raskasta ja täyttävää ruokaa, joten tarjoa sopivankokoisia annoksia ja raikasta salaattia

Pääsiäisen vietimme Berliinissä jossa tuli juo- ja syöpöteltyä monenlaisissa paikoissa. Raportteja ja kuvia luvassa!

Kissakalan Helsinki: Reilua kuluttamista

2006-04-12T22:17:00.000+03:00

Pyrin tekemään kuluttaessani eettisiä valintoja. Motivaationi eettiseen kuluttamiseen nousee halusta ihmisten, luonnon ja eläinten hyvinvoinnin takaamiseen, nimenomaan tässä järjestyksessä. Ihmisoikeudet, tasa-arvo, köyhyyden poistaminen, lapsityön vastustaminen jne. ovat ykkössyy. En ole kasvissyöjä, mutta suosimme kotona kasvisruokaa (mikä ei kyllä tässä blobgissa näy, koska kirjoitamme usein viikonlopun lihakekkereistä). Syy kasvisten suosimiseen on se raaka tosiasia, että yhden eläinproteiinikilon tuottamiseen tarvitaan keskimäärin kymmenen kasviproteiinikiloa ja jopa 100 000 litraa vettä! Kasvisruoalla voitaisi ruokkia kaikki nälkäiset, jos me länsimaiset vähentäisimme lihan mussuttamistamme. Ja huom! vähentäisimme, ei tarvitsisi välttämättä lopettaa kokonaan. Suurempia muutoksia saadaan aikaan silloin kun suuret massat muuttavat tottumuksiaan edes vähän, kuin silloin jos pieni vähemmistö kuluttaa täysin puritaanisen ”oikein”.

Lisäksi lihantuotanto kuormittaa luontoa ja tuotantoeläinten olot ovat karmeita. Pyrimme ostamaan luomulihaa, joka kuluttaa vähemmän luontoa ja joka takaa eläimille tasokkaammat olot. Luomukananmunat ovat ehdoton juttu jo makunsakin takia. Halpoja tehomunia ei ole jääkaapissamme näkynyt vuosikausiin. Luomumaitoa emme käytä laktoosivamman takia. Suosimme mahdollisimman paljon myös muita luomutuotteita, joita on nykyään hyvin saatavilla ainakin täällä Helsingissä. Vähintäänkin käytämme aina luomujauhoja, -hiutaleita jne, joita saa joka kaupasta ja, jotka eivät ole edes paljoa kalliimpia. Luomun käyttäminen on erityisen inspiroivaa täällä Helsingissä. Taas kesällä pyrin uintiretkelle Pihlajasaareen ja taas kerran vesi on levämössöä. Kyllä omankin maataloutemme päästöillä on vaikutusta Itä-meren tilaan.

Erityisen lähellä sydäntäni ovat Reilun kaupan tuotteet, juuri ihmisoikeuksien ja taloudellisen tasa-arvon vuoksi. Jos kaupassa ei ole Reilua kahvia tai banaaneja jätän ostamatta ne kokonaan. Eikä tuo toinenkaan kyllä Juhla mokkaa meille kotiin kanna. Onneksi Reiluilla tuotteilla on hyvä saatavuus nykyään. Seuraavassa muutama suosikkini Reilujen tuotteiden joukosta.

Olemme kumpikin vaaleapaahtoisen suomalaisen kahvin ystäviä (niin epätrendikästä kuin se onkin) ja olemme mieltyneet Meiran Cafe Originaaliin, joka on hyvä peruskahvi ja 100% Arabicaa. Tummapaahtoistakin Reilun kaupan kahvia on siis saatavilla, samoin kuin espressoa. Hedelmistä banaani on ehdoton, oikeasti maukkaampi kuin suurkilpailijansa. Appelsiinien taso vaihtelee koska tulevat eri vuodenaikoina eri maista ja koska ne pakataan kilon pusseihin (osa saattaa olla mätiä). Yleensä appelsiinit ovat olleet todella makeita ja hyviä, ei häivääkään mauttomuudesta tai kitkeryydestä. Alara-merkkinen Reilu-mysli (sitä saa mm. Stockalta) on hyvää ja hintansa väärtiä, koska siinä ei ole olenkaan täytteenä vehnää.

Juuri poimittuja kahvimarjoja.

Reilun kaupan ja luomutuotteita on siis hyvin saatavilla tavallisista ruokakaupoista, eli kysymys on todella vain valinnasta. Seuraavassa muutama erityisen hyväksi toteamani kauppa. Hyvä Reilujen tuotteiden valikoima on Reilun kaupan tähdessä Kurvissa, josta saa myös muissa maissa sertifioituja tuotteita ja maailmankauppatuotteita. Ruohonjuuressa on hyvät valikoimat sekä Reilua että luomua, se ei vain oikein sijaitse reitilläni, mutta muuttaa kuulemma Kamppiin. Luomulihaa saa mielestäni ylivoimaisesti parhaiten Hakaniemen hallista. Melko hyvä luomulihavalikoima on myös Stockalla, josta ostimme esim. tuossa alempana olevassa jutussa laitetun sisäfileen luomuna. Itse asioin mielelläni myös Bulevardin S-marketissa, jossa on hyvin Reiluja tuotteita ja luomuvihanneksia. Tässä nyt vain muutama mainitakseni, nämä olivat lähinnä sellaisia jotka osuvat hyvin omalle reitilleni. Kuulen mielelläni lisää vinkkejä hyvistä kaupoista!

Eräs tuttuni, joka on tehnyt todella mahtavaa työtä Reilun kaupan puolesta on todennut: ”Eettisessä kaupankäynnissä lähtökohtana on ihminen – ei raha. Kun menemme kauppaan ja otamme käteen tuotteen, vaikkapa kahvipaketin, muodostuu siitä katkeamaton ketju ihmiskäsiin. Käsiin, jotka on muokannut pellon, istuttanut siemenen, huolehtinut taimesta, kastellut ja lannoittanut sitä ja odottanut että pensas saavuttaa satoiän. Sitten on poiminut sadon käsin, kuorinut, pessyt ja kuivannut ne. Lopuksi on pakannut pavut säkkeihin ja kuljettanut satamaan. Sama pätee jokaiseen kaupan hyllyn tuotteeseen. Millaisen palkan olen valmis maksamaan tästä kaikesta työstä? Millaiset työolot haluan suoda hänelle tai mitä haluan hänen lapsilleen? On tärkeää huomata meille kaikille kuuluvan kuluttajan vastuu!”

Nicaragualainen Reilun kaupan kahvinviljelijä Juan Mora ja hänen vaimonsa Esmeralda Martinez. copyright: Reilun kaupan edistämisyhdistys / Raisa Karjalainen

Reilun kaupan tähti: Hämeentie 48, www.reilunkaupantahti.fi
www.reilukauppa.fi
www.repu.fi

Karjalanpiirakoita, ihan itse!

2006-04-03T22:10:00.000+03:00

Vaikka minulta löytyykin karjalaisia sukujuuria ja vaikka nykyisessä työssänikin askartelen karjalaisen kansankulttuurin parissa, en ollut vielä kertaakaan leiponut karjalanpiirakoita ihan itse. Ihan itse tarkoittaa tässä tapauksessa ilman äitini tai mummoni seuraa.

Täytyy näin heti alkuun todeta, että piirakoiden leipominen oli odotettua helpompaa. Ohje, jota käytin tällä kertaa löytyi Martoilta. Piirakkapulikan ostin Harjavallasta markkinoilta, se maksoi kokonaista kolme euroa!

Ensin valmistin riisipuuron ja laitoin sen jäähtymään. Puuron voi keittää paketin kyljessä olevan ohjeen mukaan, siihen en ainakaan minä tiedä mitään erityisiä niksejä. Sen olen kuitenkin huomannut, että jos käyttää kuten minä Hyla-maitoa kannattaa laittaa vähän reilummin suolaa. Hyla-maitohan on makeaa ja varsinkaan piirakoihin ei mielestäni vähänkään makea puuro käy. Tein puuroa 1,5 litraa (maitoa 1,5 l).

Puuron jäähtyessä valmistin kuoritaikinan: 3 dl vettä, 2 dl vehnäjauhoja, 6 dl ruisjauhoja, 2 rkl öljyä ja 1 tl suolaa, nämä ainekset vain vaivataan yhteen ilman sen ihmeempää kikkailua. Taikinasta muotoillaan tanko, josta leikataan sopivia palasia. Palaset taputellaan kiekoiksi ja pistetään muovin alle kasoihin odottamaan kaulitsemista. Muovi estää taikinaa kuivumasta. Leipoessa saa käyttää todella paljon ruisjauhoa, taikina on todella tarttuvaista. Kasatessa kiekkoja ja myöhemmin valmiita kuoria kannattaa väliin heittää runsaasti jauhoja. Sitten vain kaulitsemaan sopivia soikeita ja ohuita kuoria. Kokeilimme perinteisen puikulan lisäksi kuorien prässäystä myös pastakoneella, mutta en kokenut sitä erityisen käteväksi. Pastakoneella tulee kyllä helposti todella ohuita kuoria, mutta samalla myös liian suuria (eli olisi pitänyt käyttää vähemmän taikinaa). Perinteisen pulikan käytössä on parempi tunnelma ja käsillä tekemisen meininki.

Sitten rypyttämään! N. reilu ruokalusikallinen puuroa kuorelle ja rypyttämään. Tyyli on vapaa! Paistoin piirakoita kiertoilmauunilla 250 asteessa n. 15 minuuttia. Valmiit piirakat sivelin ihan ehtalla voilla ja laitoin leivinpaperin ja keittiöliinan alle hetkeksi pehmenemään. Hyvin onnistuneita piirakoita tuli! Parahaimpiinkin kaupan piirakoihin käytetään selvästikin liikaa vehnää, koska ovat niin vaaleita itse tehtyihin verrattuna.

Karjalanpiirakat tuntevat kaikki, muuta karjalaisia leivonnaisia on paljon muitakin. On pyöröjä, vatruskoita, sultsinoita ja kokkosia vain muutamia mainitakseni. Joten kokeilut jatkuvat varmasti tukevaisuudessa.

Cava-risotto ja tryffeleitä, vaniljalla ja balsamietikalla kiillotetut naudan sisäfileepihvit

2006-03-26T18:11:00.000+03:00

Launtaina kokkailtiin isolla kädellä. Eturuoaksi teimme Cava-risoton. Keitimme ensin sieniliemen. Pienin paketillisen tummia herkkusieniä, kokonaisen purjon ja pari keltasipulia. Freesailin sipuleja ja sieniä, ja kaadoin päälle pari litraa vettä. Keitimme lientä kokoon tunnin.

Liemen valmistuttua panin kattilaan ison köntin voita sulamaan ja paistelin siinä hetkisen arborio-riisiä. Lisäilin keittämäämme sienilientä risottoon pari desiä kerrallaan ja aina kun mössö kuivahti, kaadoin lisää lientä. Näin keittelin risottoa noin 14 minuuttia. Viimeisenä liemiannoksena lisäsinkin pari desiä cavaa, Segura Viudasta, joka on muuten erittäin hyvää ja laatuunsa nähden kohtuuhintaistakin. Viimeistelyyn vielä hieman kermaa ja voita. Maustoimme risoton valkopippurilla sekä suolalla. Annosten päälle viipaloitua tryffeliä ja pieni timjaminoksa.

Tuli muuten aika hyvää. Itse keitetystä sieniliemestä sekä cavasta tuli ällistyttävän hienostunut maku. Normaalisti laitan risottoihin roimasti parmesaania, mutta tässä vahva ja suolainen parmesaani olisi ehkä ottanut ylivallan cavan, sienten ja tryffelien hienostuneista mauista. Risoton kanssa nautimme samaa Segura Viudasta.

Pääruoaksi teimme vaniljalla ja balsamietikalla kiillotetut naudan sisäfileepihvit. Ohje on italialaisen viinietikkavalmistaja Fattorie Giacobazzin ohjevihkosesta ja lainaan sitä tähän suoraan:

4 naudan sisäfileetä a 200g
2 murskattua valkosipulinkynttä
vastajauhettua mustapippuria
2rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
2dl italialaista punaviiniä
1dl häränlientä (Erasco tai vasikkafondi)
1 halkaistu vaniljatanko
2 rkl balsamietikkaa
suolaa
1 rkl voita
200g salaatinversoja

Hiero fileepalat valkosipulilla ja mausta pippurilla. Kuumenna öljy paistinpannussa, ruskista liha molemmin puolin ja laita 150-asteiseen uuniin odottamaan kiillottamista.

Kaada pannuun viini ja liemi. Lisää halkaistu vaniljatanko ja siitä veitsen kärjellä kaavitut mustat siemenet. Anna liemen kiehua hiljalleen, kunnes neste on tiivistynyt ja liemessä on vopimakas vaniljan maku. Lisää joukkoon balsamico ja voinokare. Tarkista maku suolalla ja pippurilla. Ota uunista fileepihvit ja kääntele niitä voimakkaassa balsamico-vaniljaliemessä. Tarjoile fileepalat viipaloituna salaattiversojen ja kiiltävän kastikkeen kanssa.

Balsamico kiillottaa lihan kauniisti. Kastike on paksuuntunutta, kiiltävää ja tummaa. Punaviinin ja vaniljan maut pelaavat todella odottamattomalla tavalla yhteen ja tekevät tästä ruoasta erittäin juhlallisen.

Aina kun mahdollista, ostamme luomulihaa. Luomutuotteet maistuvat yleensä paremmilta ja niistä tulee hyvä mieli. Tietää että eläintä on kohdeltu hyvin, se ei ole massatuotettu ja että se on syönyt luonnollisempaa ruokaa. Nytkin liha oli luomua. Sillä on toki hintansa: 600g tätä lihaa maksoi 27€. Yleensä emme syö lihaa viikolla ollenkaan, joten moinen törsäys sallittakoon viikonlopun kunniaksi.

Joimme italialaisen viinin sijasta Floridasta ostamaani Kalifornialaista pinot-noiria. Viini oli tosi lihaisaa, marjaisaa ja olin myös erottavinani vaniljan makua, vaikka suuni saattoikin tehdä tepposet kun kastikkeessakin oli vaniljaa. Jälkkäriksi söimme tummaa italialaista suklaata ja joimme kroatialaista kirsikkalikööriä.

Tässä vaiheessa pääkin alkoi olla jo hieman pyörällä ylenpalttisista mauista ja juomista!

Grillattu entrecote, bataattia sekä chimichurria

2006-03-19T21:13:00.000+02:00

Vaihteeksi kasvis- ja kalaruokien väliin on mukava saada kunnon lihaa. SK Gourmet-lehti ja Anna Doughboy-blogista saivat meidät innostumaan kokkaamaan argentiinalaishenkisen illallisen. Teimme chimichurrin etukäteen Annan (www.taikinapoika.com) ohjeen mukaan. Keitimme pari minuuttia bataattiviipaleita hieman suolatussa vedessä. Grillasin sitten grillipannulla sekä keitetyt bataattiviipaleet että suolatut, pippuroidut ja chilitetyt entrecotet.

Illan kokkailut onnistuivat mainiosti. Bataatin mieto maku ja makeus toimivat hyvin suolaisen pihvin kanssa, vaikka minulla ei tosin ole aavistustakaan syödäänkö Argentiinassa grillattua bataattia. Chimichurri oli niin hyvää että holvasimme koko valmistamamme satsin yhdellä kertaa pihveillemme. Seuraavalla kerralla teemme kerralla enemmän.

Mustekalan Helsinki osa 2. - Kuurna

2006-03-13T21:07:00.000+02:00

Kävimme viikonlopulla testaamassa paljon hehkutetun Kuurnan Kruunuhaassa. Paikka on kahden nuorehkon miehen perustama pikkuriikkinen ravintola. Puitteet eivät ole kummoiset, mutta kuuleman mukaan ruoka on.

Yritin varata pöytää seitsemäksi, mutta se ei onnistunut koska illassa tehdään kaksi kattausta: kuudelta ja kahdeksalta. Saapuessamme tasan kahdeksalta ravintola oli täynnä lähtöään tekeviä vieraita. Ravintola on erittäin ahdas ja niinpä lähtöään tekevät ja tulossa olevat vieraat eivät ole mahtua tiloihin ollenkaan.

Muutaman minuutin härdellin jälkeen kaikki istuvat kuitenkin rauhallisesti paikoillaan ja kynttilät palavat siivotuilla pöydillä. Ravintolan lista on erittäin yksinkertainen: 3 alkuruokaa ja 3 pääruokaa. Kasviksia, kalaa ja lihaa sekä vielä 3 jälkiruokaa. Lista vaihtuu viikoittain.

Alkuruoaksi valitsemassamme annoksessa oli vaaleita pienehköjä papuja, vihreitä pitkiä papuja, uppomuna ja asmonte-juustoa. Annos kuulostaa vaatimattomalta, mutta oli erittäin hienostuneen makuinen ja kaunis. Vaaleiden papujen lievä jauhoisuus, vihreiden papujen kirpeys, asmonte-juuston suolaisuus ja uppomunan pehmeys toimivat kivasti yhteen. Makuelämys muistutti jonkin verran hyvää Nizzan-salaattia hienostuneemmassa muodossa.

Suuressa yhteisymmärryksessä tilasimme pääruoiksimme lampaanselkää ja yrttimakaronilaatikkoa. Lampaanselkää oli maustettu ainakin aurinkokuivatuilla tomaateilla, yrteillä ja valkosipulilla. Se oli suussasulavaa ja paistettu juuri sopivasti niin että liha oli pinnalta kypsää mutta syvemmältä punaista. Yrttimakaronilaatikko oli erityisen maukasta siinä maistui ehkäpä parmesaanijuusto ja yrtit, ainakin minttu. Joimme espanjalaista tempranilloa: Emilio Moron punaviiniä joka toimi erinomaisesti lampaan ja yrttien vahvojen makujen kanssa.

Kokonaisuutena suosittelen ravintolaa nimenomaan ruoan ja hintatason takia. Palvelussa sensijaan tökki. Saapumisemme ravintolaan oli yksi hässäkkä ja viinilista vietiin nenämme edestä sitä tutkiessamme. Kahden ruokalajin menu maksaa 24€ ja kolmen 29€, mikä on melekein ilimasta niinkuin Oulussa sanottaisiin. Näin hyvien ruokien juomiksi valitsee mielellään hyviä viinejä, mikä tietenkin nostaa vastaavasti aterian kokonaishintaa.

Kuurna
Meritullinkatu 6, Helsinki
00170 Helsinki
puh. 09 670 849
www.kuurna.fi

Ravintola Sävargårdenin lohi-lasagne

2006-03-11T12:45:00.000+02:00

Tämän viikon vietin työmatkalla Floridassa, enkä ole ehtinyt siis kokkailemaan tai bloggailemaan. Olen pahoillani rakkaat lukijat! Ruokaelämyksiäkään Floridan matkaltani ei juuri matkan luonteesta johtuen kertynyt, mutta jotakin kuitenkin. Opin että yhdysvaltalaiset viinit ovat paljon muutakin kuin kalifornialaiset. Sain maistaa aivan erinomaisia viinejä Oregonista ja Washingtonista. Näitä ei juuri Alkossa näy.

Floridasta huolimatta muistelen edelleen parin viikon takaista Ruotsin matkaani. Ostin sieltä Wästerbotten-juustoa, ja matkasta edelleen inspiroituneena surffasin ravintola Sävargårdenin sivuille, jossa vierailin silloin. Sivuilta löytyi erinomainen Wästerbottensost-lohilasagne ohje. Wästerbottensost on miedohkoa mutta siinä suolainen ja maukas aromi joka muistuttaa parmesaania. Jos minulla ei olisi Wästerbottensostia korvaisinkin sen edam ja parmesan juustojen sekoituksella. Tsekatkaa lasagnen ruotsinkielinen ohje osoitteesta http://www.savargarden.nu/lax.html

Tässä pikainen suomennos-referaatti:

Paista tuoretta huuhdeltua pinaattia pienityn purjon kanssa ja jäähdytä paistos. Keitä sitten kastike, ja suurusta paksuhkoksi. (Kalalientä, kuivaa valkoviiniä, kermaa, suolaa, pippuria, maissijauhoa suurusteeksi)

Kokoa lasagne. Ensin kastiketta, sitten lasagnelevyjä, lohisiivuja, pinaattipaistosta, tuoretta tilliä, Wästerbottenjuustoa, ja taas kastiketta. Toista kolme, neljä kertaa. Lopeta kastikkeeseen ja juustoon. Paista uunin keskiosassa 165:ssä asteessa 30-40 minuuttia. Anna vetäytyä hieman ja tarjoa salaatin kanssa.

Tunnbrödsrulla - ruotsalaista pikaruokaa

2006-02-28T21:33:00.000+02:00

Viikonlopun vietin Uumajassa Ruotsissa, jossa järjestettiin ystäväni häät. Matkastani inspiroituneena tein tänään ruotsalaista pikaruokaa, vaikka vietinkin sunnuntai-iltapäivän sikäläisessä sporttibaarissa jääkiekkoa katsoen. Mååååål!!, Jaaaa!!! Toivuin kuitenkin nopeasti.

Uumaja sijaitsee Västerbottenin maakunnassa. Ystäväni olivat todella panostaneet häiden illalliseen, joka esitteli hienosti västerbottenilaista ruokaa. Aika paljon samaa kuin pohjois-pohjalaisessa mielestäni. Illallisen raaka-aineisiin kuului mm. graavattua paikallista lohikalaa (en ymmärtänyt nimeä, lax se ei ollut), poroa, juureksia, marjoja ja paikallisia juustoja. Ruotsissa on kyllä mielestäni enemmän paikallista juustokulttuuria kuin Suomessa. Västerbottenin alueen ylpeys on omaperäisesti nimetty Wästerbottensost, jota oli myös käytetty alkupalan valmistukseen.

Sitten tämäniltaiseen pikaruokaan. Tunnbröd on Ruotsin vastine tortillalle, pitalle, rieskalle sekä muille sen sortin leiville. Ruotsalaisella snägärillä myydään tunnbrödiä erilaisilla täytteillä. Rulla kääräistään tötterölle, ja täytetään vaikkapa perunamuusilla, nakilla ja grillimausteilla. :)

Viimeaikoina olen ollut aika kiireinen ja iltapala oli tänäänkin hyvä tehdä nopeasti. Leipäni täytin välimerellisemmästi. Levitin tunnbrödille Philadelphia-juustoa, rucolaa, Ruotsista ostamaani unkarilaista gyulai-makkaraa ohuiksi siivuiksi leikattuna, ja tomaattia. Sitten vain leipä rullalle. Aikaa kului ehkäpä 2 minuuttia, ja tulos erittäin herkullinen.

Keväinen keitto - se on vihreää

2006-02-22T21:40:00.000+02:00

200g pikkuparsaa
200g sokeriherneitä
1-2 paksoita
nippu kevätsipulia
1-2 mietoa chiliä
2 sitruunaruohoa
pala inkivääriä
1 1/4l kasvis- tai kanalientä
1rkl kalakastiketta
1/2 limetin mehu
3tl sokeria
1tl tamarindisosetta

Esikäsittele kasvikset, viipaloi paksoi ja kevätsipuli, poista chilistä siemenet ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi, pilko inkivääri.
Valmista liemi, mittaa kasvisliemi kattilaa ja lisää chili, inkivääri, kalakastike, murskattu sitruunaruoho, sokeri ja tamarindisose ja anna kiehahtaa.
Käytä parsat liemessä nopeasti ja pane tarjoiluastiaan, lisää herneet ja paksoit liemeen, lisää myös limettimehu ja jaa keitto parsojen päälle.
Vihje: Voit koristella keiton rapeaksi paistetulla shalottisipulilla, Voit myös valmistaa ruokaisampaa keittoa lisäämällä siihen esimerkiksi katkarapuja, tofukuutioita tai riisinuudeleita

Ohje on SK Gourmet lehdestä 1/04 ja on yksi suosikkikeitoistamme. Otimme tänään varaslähdön kevääseen, kun kaupassa oli miniparsaa.

Vihreä kana-curry

2006-02-20T19:41:00.000+02:00

Yleensä en vaivaudu tekemään currytahnoja itse, sillä aasialaisista kaupoista niitä saa valmiina ja ne ovat erinomaisia. Tämä on kuitenkin niin helppo ja herkullinen ohje, että homma kannattaa hoitaa itse.

Soseuta 4 kevätsipulia varsineen, thai-chilejä maun mukaan, pala inkivääriä, pari valkosipulinkynttä, muutama ruokalusikallinen kalakastiketta, kimppu korianteria ja persiljaa. Lisää hieman vettä, niin seoksesta tulee ohuehko tahna, mutta ei velli.

Ruskista suupaloiksi kuutioituja kanan rintapaloja ja siirrä syrjään. Niiden ei tarvitse vielä kokonaan kypsyä.

Paista ohueksi viipaloitua vihreää paprikaa muutama minuutti ja lisää tahna pannulle sihisemään. Paista muutama minuutti niin että seos paksuuntuu. Lisää kana, suolaa, mustapippuria ja purkillinen kookosmaitoa pannulle ja keitä rauhallisesti n. 8 minuuttia puolittain kannen alla.

Ja sitten jippo. Kun kana on kypsää nostele kana ja paprikat reikäkauhalla sivuun niin että vain neste on pannulla. Keitä kastiketta kokoon n. 10 minuuttia niin että siitä tulee paksua. Palauta kana pannulle ja kuumenna pari minuuttia. Lusikoi kuumalle jasmiiniriisille.

Ohje on herkullinen ja suomennettu kirjasta Thai food and cooking, Judy Bastyra and Becky Johnson.

Illallinen itäiseltä Välimereltä

2006-02-19T22:15:00.000+02:00

Lauantai-iltana risteilimme itäisellä välimerellä. Alkuun söimme paistettua kyproslaista halloumi-juustoa rucolasalaatin ja viinietikkakastikkeen kanssa. Pääruoaksi oli täytettyä ja paistettua seepiaa perunoiden ja mangoldin kera.

Kaikesta thai- ja italiahössötyksestämme huolimatta itäisen välimeren ruokakulttuuri on meille tutuinta ja rakkainta kotimaisen ohella. Alueella yhdistyvät perinteiset välimeren raaka-aineet sekä maut islamilaisten ja pohjoisafrikkalaisten maiden vaikutteisiin. Ruokakulttuuri on tullut tutuksi sekä sielläpäin asuvien sukulaisten kautta, että lukuisilla lomamatkoilla.

Halloumia on Kyproksella kaikkialla ihan naurettavuuteen asti. Sitä on aamiaisella, illallisella, salaatissa, sandwichien välissä, lihapullataikinassa, arkena ja juhlana. Myös me syömme sitä melkein joka viikko. Halloumin seuraksi sopii rucola ja ne muodostavat suussa taivaallisen liiton.

Paketillinen Halloumia leikataan tarkalleen kahdeksaan osaan. Olen kehittänyt siitä pakkomielteen :) Mielestäni palat ovat silloin sopivan paksuisia paistettavaksi. Pannulla kuumennetaan voita tai oliiviöljyä ja juusto paistetaan kullanruskeaksi molemmilta puolilta. Rucola-salaattiin sekoitetaan oliiviöljy-punaviinietikka kastiketta ja tarjotaan kuuman halloumin kanssa. Taivaallista! (Ne jotka pelkäävät suolaa älkööt vaivautuko. Halloumi saattaa olla yllättävän suolaista.)

Pääruoaksi oli tarkoitus tarjota paistettua ja täytettyä kalmaria kroatialaisittain. No kaupassa ei valitettavasti ollut kuin seepiaa ja sitäkin vain ilman lonkeroita. Seepia ja kalmari ovat aika samanlaisia.

Freesasin pannulla oliiviöljyssä hienonnettua sipulia, valkosipulia ja runsaasti persiljasilppua. Tästä tuli seepioiden täyte. Täytteeseen olisi kuulunut silputa myös mustekalan lonkerot, mutta niitähän minulla ei ollut. Täytteekseen niljakkaat merenelävät saivat siis vegetäytteen. Suljin seepiat cocktail-tikuilla ja paistoin pannulla.

Kroatiassa mustekalan seurana tarjotaan usein mangoldiperunoita ja niin minäkin tein. Perunat keitetään, pilkotaan ja paistetaan valkosipulissa. Sekaan heitetään mangoldisalaattia. Tulos on kesäinen ja raikas ja tasapainottaa kala-annosten merellisyyttä ja suolaisuutta. Tätä tarkoitusta varten ostamani mangoldi oli punamangoldia ja se värjäsi perunat kivasti punaisiksi.

Kroatialainen ruoka on usein todella yksinkertaista ja herkullista. Kroatian rannikon ruokavalio nojaa vahvasti meren antimiin ja niitä sinne todellakin kannattaa lähteä nauttimaan. Kala ja äyriäiset ovat joka paikassa äärimmäisen tuoreita, ja niiden hintataso todella kohtuullinen. Kroatian rannikon keittiö muistuttaa paljon italialaista. Pastat ja risotot ovat erinomaisia ja hintataso ja tuoreus ovat kohdallaan toisin kuin ehkä Italiassa. Lopuksi vielä pari aitoa muistoa Kroatiasta.

Splitiläisen ravintolan "Home made pasta with seafood", taustalla "octopus salad"

Zadarilaisen ravintolan kalalautanen. Lautasella ainakin kaksi erilaista valkolihaista kalaa, kaksi jättikatarapuvarrasta, kaksi mustekalaa, kaksi kokonaista rapua, sinisimpukoita, vihersimpukoita ja muita simpukoita joiden nimeä en tiedä.

Kasvismakaronilaatikko ja coleslaw

2006-02-16T23:24:00.000+02:00

Tänään kokkasimme kevyehkön ilta-aterian. Tyttöystäväni freesasi valkosipulia, sipulia, selleriä, parsakaalia ja paprikaa. Paistos sekoitettiin keittämättömään ruismakaroniin ja kasvisliemessä turvotettuun soijarouheeseen sekä yrttimausteisiin. Päälle kaadettiin kasvislientä sekä ripoteltiin "tuoksuvaa" alppijuustoa ja heitettiin laatikko uuniin.

Makaronilaatikon seurana maistui Ruokalan ohjeella eilen valmistamani coleslaw ja tietenkin luomuketsuppia. Salaatti sai mehustua vuorokauden jääkaapissa. En oikeastaan ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota coleslaw:n, tuohon amerikan kaaliherkkuun, ennenkuin vastikään Yhdysvaltoihin suuntautuneella työmatkallani.

Eräässä modernissa wannabe-dinerissä nautin parhaan koskaan maistamani kasvishampurilaisen ja sen seurana tuota vaatimattoman raasteen näköistä kaalisalaattia, johon kehitin oudon riippuvuussuhteen. Sitä on siitä lähtien ollut pakko saada hampurilaisen tai ranskalaisten kanssa, ja nyt sitten myös makaronilaatikon.

Mustekalan Helsinki osa 1. - La Place

2006-02-15T00:06:00.000+02:00

Tämä on ensimmäinen osa kirjoitussarjassani jossa aion jäsentää kotikaupunkini ruokatarjontaa. Aluksi aion käydä hieman läpi henkilökohtaisia suosikkejani Helsingin ruokaravintoloista. Näkemys on subjektiivinen, eikä tarkoitus ole olla kattava. Myöhemmin on luvassa juttua kahviloista ja baareista, sekä myös ostospaikoista.

La Place

Tämän parempaa lounaspaikkaa en usko Suomessa olevan. Ranskalaiset kokit Freddy Raoult ja David Royer, jotka ravintolan kotisivujen mukaan ovat työskennelleet Michelin-tähdillä palkituissa ravintoloissa, ovat perustaneet pienenpienen lounasravintolan Kaartinkaupunkiin Unioninkadulle. Kuvassa näkyvä pöytä on ravintolan ainoa, lukuunottamatta ikkunalla olevaa tiskiä. Eri seurueet istuvat vieri vieressä ja pöytään on katettu tuoretta leipää, oliiviöljyä, sormisuolaa ja vettä.

La Placessa listalla on joka päivä salaattia tai keittoa, pastaa tai risottoa, liharuoka ja jälkiruoka. Itse olen täysin hurahtanut ravintolan risottoihin. Ne ovat paksuudeltaan juuri oikeanlaisia. Ne tarjoillaan tulikuumina, ja raaka-aineissa, varsinkaan voissa ja parmesaanissa ;) ei ole säästelty. Mustekala ei usko että alle kympillä saa muusta ravintolasta Suomesta näin hyvää ruokaa. Itseasiassa en ole saanut parempaa risottoa mistään millään rahalla.

Tunnelma on usein jotenkin ei-Helsingissä. Eikä se ole huono asia. Saattaa olla että pöydän eri seurueet jopa rupattelevat keskenään. Jos ei muuta niin pyydetään ojentamaan leipää tai vettä. Se on meille tuppisuu-suomalaisille saavutus! Jostakin syystä puheensorinasta tuntuu kuitenkin usein olevan puolet ranskaa.

Ravintola ei ole iltaisin auki, paitsi tilauksesta. Kokit voi myös tilata kotiin ja he järjestävät kursseja.

La Place

Unioninkatu 18
00130 Helsinki
tel/fax: 09-666 366

Bolognalainen lihakastike mustilla torvisienillä ja spagettia

2006-02-13T22:26:00.000+02:00

Tämä on se maineikas bolognese. Tätä väärinymmärrettyä ja vääristeltyä kastiketta voi myös yrittää tehdä sen alkuperää kunnioittaen.

Lihakastike bolognalaisittain tehdään ruskistamalla ensin hienonnettua sipulia, valkosipulia, selleriä, porkkanaa ja pekonia oliiviöljyssä. Lisätään sekä ruskistetaan vähärasvainen naudan jauheliha. Kastikkeeseen kaadetaan punaviiniä ja keitellään se lähes kokonaan pois. Sitten lisätään hiukan vehnäjauhoja ja annetaan niiden kypsyä. Vasta tässä vaiheessa lisätään tomaatit tai tomaattimurskaa sekä hieman kuivattuja tatteja, ja keitetään noin 40 minuuttia, välillä vettä lisäillen jos kastike meinaa kokonaan kuivua. Maustetaan meiramilla, muskottipähkinällä, persiljalla, suolalla ja pippurilla.

Tulos ei ole vetinen eikä kovin tomaattinen, niin kuin usein Suomessa tarjottu tahtoo olla, vaan paksuhko lihakastike, joka saa syvän makunsa myös pekonista, selleristä, porkkanasta, viinistä ja sienistä.

Itse häpäisin tänään bolognalaisen perinteen käyttämällä kuivattujen tattien sijasta kuivattuja mustia torvisieniä, ja laittamalla niitä reilummin. Täytyy sanoa että kannatti. Mustien torvisienien aromi toimi hyvin vahvassa liha- ja tomaattiympäristössä. Ja tietenkin juuri raastettua parmesaania päälle.

Mukailemani kastikkeen resepti on Maarit Enkovaara-Astraldin loistavasta Pastatieto-kirjasta ja uskon sen todellakin olevan lähellä alkuperäistä bolognalaista. Suomalaisella keittokirjailijalla on 30:n vuoden kokemus Italiasta ja sen ruoasta. Kirjassa on kerrottu perusteellisesti kaikki alusta lähtien: oliiviöljyistä, kotitekoisen pastan valmistamisesta, juustoista, riisistä, pastamalleista Italian eri alueilla, unohtamatta tietenkään 200:a ruokaohjetta.

Täytyy tässä myös kehua ja mainita myös toinen hänen keittokirjaansa - "Italian viettelykset", jossa on pastan ohella myös paljon muuta italialaisesta ruoasta.

Thaimaalainen äyriäissalaatti

2006-02-09T20:53:00.000+02:00

Thaimaalaisista salaateista on tullut yksi rakkaimmista ruoista meille. Ensimmäisen kerran maistoin thai-salaattia kauan sitten Tukholmassa. Elämys on painunut mieleeni. Olin sopinut kuumana kesäpäivänä illallistreffit kaverini kanssa paikalliseen Koh Phangan-nimiseen ravintolaan. En ollut juurikaan nälkäinen ja valitsin listalta huolimattomasti katkarapusalaatin. En oikein muista mitä odotin, mutta muistan mitä maistoin. Myöhemmin salaatteja on tullut maisteltua sekä Suomessa, että niiden kotimaassa.

Thai-salaatit ovat jotakin aivan muuta kuin eurooppalaiset. Ne maistuvat ja tuoksuvat raikkaalta, kirpeältä, tuliselta, parfyymiseltä, makealta ja suolaiselta. Ne tuntuvat suussa rapealta, liukkaalta ja pehmeältä. Nämä salaatit ovat minulle kuin huumetta.

Kotimaassa oikeaoppisen thaiäyriäissalaatin valmistaminen oikeaoppisesti saattaa olla vaikeaa raaka-aineiden saatavuuden vuoksi. Vihanneksia, nuudeleita ja yrttejä saa suomalaisista kaupoista hyvin, mutta tuoreita äyriäisiä ei. Stockmannin herkusta saa tietenkin jättikatkarapuja, kampasimpukoita, mustekalaa ja muita äyriäisiä pakasteena, mutta ne eivät maistu eivätkä tunnu samalta kuin hetki sitten merestä nostetut.

Tänään halusimme arki-iltapalaksi jotakin maukasta ja kevyttä. Mukailin ohjetta "Seafood salad with fragrant herbs" kirjasta Thai food and cooking (Judy Bastura ja Becky Johnson). Suurehkon thairuokaopuksen ostin muuten Korkeavuorenkadun loistavasta Hobboks-kirjakaupasta. Erinomainen paikka ostaa ruokakirjoja.

Käytin pakastekatkarapuja kiehuvassa kalaliemessä noin minuutin ja liotin riisinuudeleita kuumassa vedessä. Jäähdytin molemmat. Pilkoin, pienin ja viipaloin thai-chiliä, limetinlehtiä, kevätsipulia, shalottisipulia, kirsikkatomaatteja, kurkkua, tuoretta korianteria ja minttua. Sekoitin em. ainekset, pavunidut ja nuudelit ja lisäsin kastikkeeksi limettimehua ja kalakastiketta. Salaatin päälle vielä katkaravut ja itämaista kuivattua sipulia (fried onion).

Lopputulokseen olimme tosi tyytyväisiä (alempi kuva). Näin arkiversioon ostin tosiaan vain pussillisen isoja Rainbow-katkarapuja. Juhlavampaan tilanteeseen olen joskus valmistanut tätä salaattia muuten samalla tavalla, mutta lisännyt vielä mustekalarenkaita ja kampasimpukoita.

Ylempi kuva on aito Thaimaan muisto mustekalanpalasineen, alempi tämäniltainen.

Maustemakkara-paprikamuhennos ja vihreä salaatti

2006-02-05T20:39:00.000+02:00

Sunnuntai-iltana kokkasimme Rena Snellmanin Kreikkalainen keittiö- kirjasta maustemakkara-paprikamuhennoksen. Olin tutkinut reseptiä aikaisemminkin sillä silmällä, mutta näin reseptin ongelmana siinä tarvittavan mausteisen makkaran. En tiennyt mistä hankkia italialaisia valkosipulimakkaroita.

Huomasin asematunnelin S-markettiin avatun Wotkin's liha- ja makkaraosaston viime viikolla. Liha-, leikkele- ja makkaravalikoima siellä on pökerryttävä. En nyt varsinaisesti löytänyt sieltä noita tarvittavia italialaisia valkosipulimakkaroita, mutta maustettuja makkaroita kuitenkin ja päätin koettaa niitä tähän ruokaan.

Pilkoin keltaisia ja makeita punaisia paprikoita suurehkoiksi palasiksi ja paistoin niitä kuumalla pannulla oliiviöljyssä niin että ne alkoivat ruskettua. Paistoin myös suupaloiksi pilkkomiani Wotkinsin maustemakkaroita ja kaadoin kaiken uunivuokaan. Lisäsin vielä viipaloitua tomaattia ja maustoin timjamilla, oreganolla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi kaadoin vielä hieman kiehuvaa vettä päälle ja laitoin paistoksen 180-asteiseen uuniin 40:ksi minuutiksi.

Paprikoista tuli todella ihanan pehmeitä ja niiden maku voimistui ja pehmeni uunissa. Myös makkarat maistuivat, vaikkakaan ne eivät olleet niin mausteisia kuin olisin toivonut. Lisänä tarjosin paahdettua leipää ja vihreää salaattia parmesaanin ja valkoisen balsamicokastikkeen kera.

Onnistunut sunnuntai-illallinen ja ensimmäinen blogipostaukseni!